Vapaus pakata ja lähteä – vuokrakoti joustaa Janiinan vauhdikkaan elämän käänteissä
Janiina Lammi on intohimoinen seikkailija, jonka mielestä maailma on liian kiinnostava, jotta hän jaksaisi istua vain paikallaan. Niinpä hän matkustaa vuorten perässä ympäri maita ja mantuja – ja asuu vuokralla ollakseen vapaa lähtemään silloin, kun mieli tekee.
”Vuokralla voin päättää tänään, että ensi kuussa olen toisella puolella maapalloa”, sanoo Janiina Lammi. Helsingin Kalliossa vuokrakaksiossa asuva Janiina työskentelee startup-sijoittajana ja harrastaa muun muassa vuorikiipeilyä ja muita kestävyyslajeja.
Liikkuvan työn ja harrastusten rinnalle Janiina tarvitsee kodin, joka mahdollistaa vapauden eikä sido liikaa. Kodin, josta pääsee lentokentälle hetkessä ja jossa on tilaa säilyttää rakkaita vuorikiipeily- ja pyöräilyvarusteita.
Vuorikiipeily on elämäntapa
Janiina innostui vuorikiipeilystä sattumalta 12 vuotta sitten. ”Olin hankalassa elämäntilanteessa, jossa koin, että näyttelen sivuosaa omassa elämässäni”, Janiina muistelee.
”Tuntui, että tarvitsen jotain vain minulle itselleni.”
Samoihin aikoihin hän osallistui työseminaariin. Yksi puhujista oli arvostettu liikemies ja vuorikiipeilijä, joka käytti Mount Everestin kiipeämistä esimerkkinä johtamisfilosofiasta. ”En muista sanaakaan sen kaverin puheista. Mutta valokuvat Everestiltä lumosivat minut ihan täysin”, Janiina kertoo. ”Tajusin, että minun oli pakko päästä vuorille. Kolme päivää myöhemmin minulla oli paikka kiipeilytiimissä varattuna ja rupesin treenaamaan.”
Sittemmin Janiina on seurannut vuorten kutsua ympäri maailmaa ja huiputtanut yli 30 vuorta. Janiinan ensimmäinen kirja, Suuri huiputus (Gummerus, 2024) kertoo paitsi naisen kasvutarinan, myös kiipeilykokemuksista. Syvimmän vaikutuksen häneen ovat tehneet Atacaman autiomaan tulivuoret Chilessä ja Peak Lenin -vuori Kirgisiassa.
”Olen onnekas, sillä olen päässyt käymään monissa valtavan hienoissa paikoissa”, Janiina hymyilee.
”Minulle vuorikiipeily on elämäntapa. Treenaan vuoden yhtä vuorta varten, ja se vaatii jatkuvaa kestävyysharjoittelua. Mutta se on jotain, mitä teen itselleni. Siinä yhdistyy itsensä ylittäminen, urheilusuoritus ja omien rajojen kokeilu.”
Sinuiksi oman kuolevaisuuden ja mitättömyyden kanssa
Vuoret ovat Janiinalle paikka, joka palauttaa elämän mittasuhteet. ”Kun olet pilvien yläpuolella, huippuharjanteella, ja olet tehnyt ihan älyttömän duunin, ylittänyt itsesi miljoona kertaa, tulee tunne: koko maailma on jalkojesi juuressa. Samaan aikaan tajuat, miten mitättömän pieni olet tässä universumissa”, Janiina kuvailee tunnetta.
Tuo vapauttava hetki auttaa Janiinaa laittamaan arjen asiat perspektiiviin: harvoin mikään moka on niin paha, etteikö siitä pääsisi eteenpäin.
”Minusta on hirveän vapauttavaa tajuta oma kuolevaisuuteni ja mitättömyyteni maailman mittakaavassa”, Janiina nauraa.
”Kaikesta valmistautumisesta huolimatta vuorilla ollaan aina luonnon armoilla: vuoria ei valloiteta; ne joko päästävät rinteilleen tai eivät. Siksikin koen olevani etuoikeutettu: saan kokea noiden paikkojen uskomattoman kauneuden – se on lahja.”
Vuokra-asuminen mahdollistaa vapauden kulkea
Aktiivinen ja nopealiikkeinen Janiina on entinen omistusasuja, joka on päättänyt, ettei koskaan enää halua omistaa asuntoa ja olla sidottuna yhteen paikkaan: "Se on hirveä apina niskassa: taloudellinen vastuu ja lainat. Siksi haluan asua vuokralla."
”En halua elämääni asioita, jotka sitovat minut paikalleni. Vuokra-asunnossa voin aina sanoa, että ensi kuussa en ole enää täällä ja lähteä sitten vaikka toiselle puolelle maapalloa.”
Vuokra-asumisen vapaus tarkoittaa Janiinalle myös arjen helppoutta: ”Vapautta on myös se, että minun ei tarvitse itse soittaa putkimiestä tai etsiä pakastinta hajonneen tilalle. Voin vaan laittaa viestin vuokranantajalle ja tietää, että asia hoituu. Koska olen aktiivinen ja teen paljon, haluan arjelta helppoutta ja sitä, että perusrutiinit ovat sujuvia.”
Uusi elämäntilanne, uusi koti
Juuri nyt Janiina asuu kolmannessa SATOkodissaan Helsingin Kalliossa. Aiemmin hän asusti tyttärensä ja seniorikissansa kanssa Espoossa ja Helsingin Hakaniemessä.
”Olen aina tykännyt SATOkodeista todella paljon, siksi en nytkään edes viitsinyt etsiä kotia muualta”, Janiina kertoo.
Kun Janiinan 18-vuotias tytär tahtoi muuttaa omilleen, ryhtyi Janiinakin etsimään uutta kotia. Hän halusi löytää pienemmän asunnon, joka sopisi paremmin uuteen elämäntilanteeseen. ”SATOn edustaja järjesti nopeasti näyttöjä, ja lopulta löysin uuden kodin vain muutamassa päivässä”, Janiina iloitsee.
”Uusi kotini on ihana ja neliöiltään vanhaa tehokkaampi. Tarvittaessa mahdumme sinne kaksistaankin tyttäreni kanssa, jos hän haluaa muuttaa takaisin kotiin ottamaan uuden lähdön.”
Liikkuvan elämän tukikohta ja hiljaisuuden tyyssija
Janiinan Kallion kaksiossa on leveät ikkunalaudat ja seinillä muistoja vuorilta. Ikkunan takana kolistelevat raitiovaunut. Koti on Janiinalle monta asiaa yhtä aikaa: rauhoittumisen paikka, kirjoitussoppi, joogatila ja toimisto. Ehdottomasti tärkeintä hänelle on kodin tunnelma.
”Tykkään olla kotona hiljaa. Minulla ei soi musiikki ja telkkariakin katson todella hiljaisella. Kattovalot ovat päällä vain harvoin ja pidän mieluummin valaistuksen himmeänä”, Janiina kertoo.
”Koti on minulle paikka, johon tulen hiljentymään ja rauhoittumaan.”
Nykyisessä kodissaan Janiina rakastaa erityisesti vanhan kivitalon tunnelmaa sekä leveitä ikkunalautojaan. Niillä hän istuu usein katselemassa kaupungin menoa.
”En tykkää haalia tavaroita tai kalusteita ympärilleni”, Janiina sanoo. ”Jos päättäisin vain pakata laukkuni ja joku myisi kaikki kalusteeni, ei se haittaisi minua yhtään. Keräilen mieluummin kokemuksia kuin esineitä.”