Julkaistu
20.12.2019
Kirjoittaja
Tia Nikkinen
Kuvat
Ville Palonen
Kello löi jo viisi, ja asukkaat kuikuilevat sisälle Laivalahdenkaari 1:n kerhotilaan Helsingin Herttoniemenrannassa. Ensimmäiset asukkaat ovat muuttaneet uusiin vuokra-asuntoihin marraskuussa, ja nyt maanantaisena joulukuun iltana vietetään kerhohuoneen tupareita. Pöytään on katettu glögiä, pipareita ja suklaata.
Tarkoitus on tutustua naapureihin ja SATOn väkeen, kuten palvelupäällikköön, ja käydä läpi asioita, jotka uudessa talossa saattavat vielä mietityttää.
Ja tietenkin myös fiilistellä juuri sisustettua kerhohuonetta, jonka kruunaavat suuret keltaiset säkkituolit ja kierrätysmateriaaleista valmistetut sinisen ja harmaan sävyiset tyynyt ja tummakuvioiset matot.
”Tässä on aika hyvin jo ehtinyt tutustuakin naapureihin, kun kaikki muuttivat tänne yhtä aikaa”, kertoo Niina Kiljunen, joka asuu talossa miehensä ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Myös uusioperheen isommat lapset viettävät viikonloppuja heidän luonaan.
Niina keksii heti, mihin kerhotilaa voisi käyttää.
Niinan perhe asuu kolmiossa, jossa on rajallisesti tilaa, joten kerhotilaa voisi käyttää perheen isompiin tilaisuuksiin, kun koossa on enemmän poppoota.
”Täällä voisi järjestää myös jotain kursseja. Mä en osaa neuloa, mutta on näyttänyt hauskalta, kun Herttoniemen kirjastolla on ollut neulontaopetusta. Ja varmaan täällä voisi järjestää kotikutsujakin, jossa myydään jotakin.”
Niinan puoliso visioi kerhohuoneeseen peli-iltoja.
”Ainakin tänne voisi hoitaa pienen biljardipöydän, niin voisin mielelläni käydä pelaamassa”, Sami Kiljunen sanoo.
Palvelupäällikkö Roy Hursti kertoo pariskunnalle eräästä SATOn seniorikodista, jossa asukkaat järjestävät kerhotilassa tilaisuuksia lähes joka päivä: on elojuhlaa, puurojuhlaa, itsenäisyyspäivän ja vapun viettoa, yhteislaulua ja vaikka mitä.
Niinaa ja Samia hymyilyttää. He olivat entisessä SATO-talossaan asukasaktiiveja, mutta tuollaista määrää tilaisuuksia ei nuoremman väen taloyhtiössä koskaan järjestetty.
Entisessä talossa Kiljusilla oli kotonaan kerhohuoneen avain, jota naapurit kävivät heiltä lainaamassa, ettei tarvinnut lähteä huoltoyhtiöstä hakemaan.
Roy kertoo, että tästä talosta huoltoyhtiöön on vain 450 metriä matkaa. Se ei kuulosta Kiljusista pahalta.
Samassa rapussa Niina ja Sami Kiljusen kanssa asuvat eläkkeellä olevat sisarukset Leena ja Eila omissa asuinnoissaan. Samaan rappuun muutti myös heidän sisarensa Liisa.
”Ollaan konmaritettu ja muutettu kaikki pienempiin asuntoihin. Halusimme asua toisiamme lähellä”, Leena kertoo.
Sisarukset asuvat nyt yksiöissä, Leena 35 neliössä ja Eila 23 neliössä. Siksi valoisa kerhohuone miellyttää heitä erityisen paljon: täällä voisi järjestää juhlia, kerhotoimintaa, vaikka kokouksiakin ja viettää aikaa lastenlasten kanssa.
Leenan poika perheineen asuu hänkin aivan lähellä, ja Leena hoitaa lapsia aina välillä.
”Täällä voisi myös pitää juhlia ja järjestää vaikka serkkutapaamisen. Tämä voisi korvata sen, ettei tarvitsisi enää juhlia synttäreitä ravintolassa”, Leena sanoo.
Leena kertoo haaveilleensa siitä, että koti voisi laajentua myös oman kodin seinien ulkopuolelle.
Nyt se on viimein mahdollista.