Ukrainalainen Smyrna löysi Leppävaarasta vuokrakodin, jossa voi olla oma luova ja tanssiva itsensä
Smyrna joutui jättämään kotinsa Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodan alettua. Hänelle vuokrakoti Leppävaarassa tarkoittaa uutta alkua. Oma koti on tuonut arkeen turvaa, tilaa luovuudelle ja pieniä, kotoisia rutiineja.
Smyrna saapui Suomeen vuonna 2024 Ukrainasta Venäjän hyökkäyssodan seurauksena ja asui ensimmäisen vuotensa vastaanottokeskuksessa. Kesällä 2025 hän löysi sinnikkään hakemisen jälkeen oman vuokrakodin Leppävaarasta.
”Vihdoin minulla on paikka, jossa voin opiskella ja keskittyä, ja jonka voin sisustaa mieleisekseni”, Smyrna iloitsee.
”Oman asunnon saaminen oli tärkeä ensimmäinen askel kohti uuden elämän rakentamista ja toimimista taas osana yhteiskuntaa. Se ei kuitenkaan ole helppoa, ja monet Ukrainasta tulevat pakolaiset asuvat edelleen hätämajoituksessa.”
Vaikka muutto omaan kotiin oli odotettu ja toivottu askel, toi se mukanaan myös vaikeita tunteita.
”Ensimmäiset viikot olin täynnä ahdistusta, koska en ollut tottunut normaaleihin kokemuksiin. Tavallinen arki tuntui vieraalta, ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin totuin siihen.”
Tilaa ilmaista itseään ja olla luova
Smyrnan ahdistus alkoi hiljalleen hellittää, kun hän pääsi sisustamaan uutta kotiaan: ”Ymmärsin, että pitkästä aikaa minulla sai olla jotain omaa. Se auttoi rakentamaan paitsi kotiani, myös identiteettiäni uudestaan”.
Nyt hänen kotiaan koristavat lämmintä valoa hehkuvat tunnelmavalot. Kattoon heijastuu tähtitaivasprojektorin hitaasti liikkuva valomaisema.
”Sen katselu on terapeuttista”, Smyrna hymyilee.
Kodin lämmin tunnelma kutsuu peli-iltoihin ystävien kanssa, maalaamaan ja askartelemaan tai vain liikuttamaan kehoa.
”Laitan usein musiikin soimaan ja vain laulan tai tanssin tunteakseni vähän vapautta.”
Rutiinit tuovat palan kotia uuteen maahan
Kävelylenkki lähikirjastoon take away -kahvin kanssa. Päiväkirjan kirjoittaminen iltaisin. Pienet, toistuvat hetket ovat Smyrnalle tärkeitä ja rakentavat arkeen kotoisuutta ja turvaa.
”Pienet päivittäiset rituaalit auttavat minua pysymään tasapainossa”, hän kertoo.
”Erityisesti uudessa paikassa ne tuovat lohtua. Päivittäiset rituaalit voin viedä mukanani kaupungista tai maasta toiseen, vähän kuin palan kotia mukanani.”
Kevät tuo mukanaan tutun perinteen Smyrnan kotimaasta. Se on Ukrainassa mielen nollauksen aikaa, vähän kuin vuoden toinen uusi vuosi. Silloin paastotaan, siivotaan kodit ja tehdään tilaa uudelle.
”Silloin minäkin pakkaan talvivaatteeni säilöön ja järjestelen kotini. Se auttaa kirkastamaan ajatuksiakin”, Smyrna sanoo.
Koti rakentuu esine kerrallaan
Uudessa kodissa Smyrnalle tärkein paikka on työpöytä.
”Lähes neljä vuotta kestäneen epävarmuuden jälkeen tuntuu oma työpiste ja vakinaisen asunnon tuoma rauha erityisen tärkeiltä. Kun minulla on työpöytä, elämäni on tavallaan järjestyksessä”, hän kuvailee.
”Pidän siinä tietokoneeni lisäksi kirjojani, tarrojani ja piirustustarvikkeitani. Kaikki, mitä tarvitsen, on käden ulottuvilla.”
Uusi koti on rakentunut pikkuhiljaa, esine kerrallaan.
”Rehellisesti sanottuna keskeneräisyys koetteli kärsivällisyyttäni aluksi”, Smyrna nauraa.
”Mutta jälkikäteen ajateltuna sisustuksen kasaaminen pikkuhiljaa oli hyvä asia. Mitä pidempään asut tilassa, sitä paremmin opit ymmärtämään sitä ja omia tarpeitasi.”
Myös Smyrnan sisustusmaku on muuttunut matkan varrella.
”Ukrainassa pidin kovasti vintage-tyylistä. Tämä uudempi talo tuntui kuitenkin kaipaavan modernimpaa ilmettä.”
”Näin jo asuntonäytössä mielessäni, miten haluaisin tilan sisustaa. Se on aina hyvä merkki. Siitä tiedän, että olen jo kiintynyt asuntoon.”
”Elämäni paras vuokrauskokemus”
Smyrna on asunut uudessa kodissaan pian vuoden. Hän kuvailee vuokrauskokemusta elämänsä parhaaksi.
”SATOn myyntineuvottelija oli erittäin avulias eikä tilanteeni ollut hänelle ongelma. Kaikki on muutenkin ollut SATOn suunnalta todella selkeää ja läpinäkyvää”, Smyrna kiittelee.
”Olen saanut kaikkiin kysymyksiini vastauksen hetkessä. Viime kesänä, kun en osannut avata asuntoni ikkunaa, toi talomestari oikean työkalun minulle viidessä minuutissa.”
Se, että Smyrna asuu nyt Leppävaarassa, tuntuu erityisen hyvältä: ”Olin jo vuonna 2024 kävelyllä täällä lähistöllä. Muistan ajatelleeni, että sitten kun joskus muutan pois vastaanottokeskuksesta, haluaisin vuokrata kodin juuri tältä alueelta."
"Se oli varovaista varmuutta vakaammasta tulevaisuudesta pitkän epävarmuuden jälkeen”, Smyrna hymyilee.