Hyvät, pahat ja rumat asuinalueet?

Julkaistu

26.2.2020

Kirjoittaja

Liisa Aalto

Kuvat

SATO

Asuinalueiden eriarvoistuminen eli segregaatio on monisyinen ilmiö, joka voi vaikuttaa esimerkiksi yleiseen hyvinvointiin naapurustoissa. Vantaalla eriarvoistumista ehkäistään monin tavoin, ja esimerkiksi Hakunilaa kehitetään pitkäjänteisesti yhdessä asukkaiden ja eri toimijoiden kanssa. Moni lähiö on kuitenkin mainettaan parempi, eikä alueiden erilaisuus ole automaattisesti huono asia.

”Eriarvoistumista syntyy, kun joillakin menee huonommin kuin toisilla”, Vantaan kaupungin asumisasioiden päällikkö Tomi Henriksson yksinkertaistaa. Kun keskimääräistä parempi- ja heikompiosaiset keskittyvät omille asuinalueilleen, voidaan puhua segregaatiosta.

Ihmisten arjessa eriarvoistuminen näyttäytyy esimerkiksi siten, että toisaalla asukkaiden päivää rytmittävät työ ja harrastukset, toisaalla lähikaupan ja terveyskeskuksen aukioloajat.

Alueiden eroja on tutkittu Vantaalla pitkään. Apulaisprofessori Sanna Ala-Mantilan kaksi vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa Alueellinen eriytyminen Vantaalla 1995–2015 todetaan, että kaupungin asuinalueet ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana yhä selkeämmin joko pieni- tai suurituloisten alueiksi. Paitsi että erot asuinalueiden välillä ovat kasvaneet, näitä ääripäitä edustavia naapurustoja on myös enemmän kuin vielä 1990-luvulla.

Segregaatio on suhteellista

1970-luvulla Itä-Vantaalle valmistunut Hakunila erottuu tutkimuksessa yhtenä lähiöistä, joissa asuu keskimääristä enemmän työttömiä, pienituloisia ja vain peruskoulun käyneitä. Ala-Mantilan tutkimuksessa myös asuntokannan vuokravaltaisuus ja vieraskielisten osuus tunnistetaan kytkeytyvän heikompiosaisiin alueisiin.

Alueellisten erojen kasvaminen ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että esimerkiksi Hakunila olisi kurjistunut viime vuosien aikana. Lähiöiden vastakohdaksi usein miellettävät hyväosaiset, omakotitalovaltaiset alueet sen sijaan ovat kohottaneet suhteellista asemaansa 2000-luvun mittaan ja profiloituneet korkeasti koulutettujen asuinalueiksi. Eroja selittävät myös osaltaan alueiden poikkeavat ikärakenteet: lähiöissä on muita alueita enemmän eläkeläistalouksia ja korkein keski-ikä.

Kuvassa Hakunilan kotitaloja | SATO
Hakunila on mielikuvissa harmaa, todellisuudessa vehreä.

Tomi Henrikssonin mielestä omakotitaloalueet ja kerrostalolähiöt ovat kuitenkin väärä vertailupari.

”Segregaatiosta puhuttaessa olennaista on se, mihin näitä asuinalueita verrataan. On totta, että eriarvoistuminen on nyt syventynyt, mutta jos tutkimustuloksia verrataan vaikkapa kaupunkeihin maailmanlaajuisesti, Vantaa ei ole lainkaan segregoitunut”, Henriksson huomauttaa.

"Suomessa on myös tultu todella pitkä kaari 1900-luvun alusta, jolloin kaupungistuminen kiihtyi ja tietyillä asuinalueilla eli todellista köyhälistöä."

Eriarvoisuus vaikuttaa ihmiseen ja yhteisöön

Alueiden maltillisesta profiloitumisesta ei ole haittaa; päinvastoin on hyväkin, etteivät naapurustot ole toistensa kopioita. Kasvaessaan alueelliset erot alkavat kuitenkin heijastua asukkaiden kokemaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen, alueen palveluihin, koulujen ja päiväkotien suosioon, asuntojen hintoihin ja muuttovalintoihin. Huono-osaisuus kasaantuu, ja tietyllä alueella varttuvilla voi olla lähtökohtaisesti kehnommat mahdollisuudet pärjätä yhteiskunnassa.

”Jos mennään köyhyyden ääripäähän, eriarvoisuus näkyy yksittäisessä ihmisessä ja yhteisötasolla. Kun samalle alueelle keskittyy huono-osaisia, voi syntyä alakulttuureita, joissa kurjuuden kierre syvenee. Kilpailuyhteiskunta ja liian erilaisuuden havaitseminen itsessä suhteessa muihin järkyttää ihmismieltä,” Henriksson sanoo.

"Jos kukaan muukaan ympärillä ei tavoittele parempaa elämää, se vaikuttaa omaan ajatteluun ja tavoitteisiin."

Asumismuotojen sekoittaminen ehkäisee eriytymistä

Juuri liiallisen eriarvoistumisen vuoksi suurilla kaupungeilla on omat ohjelmansa segregaation ehkäisemiseksi. Vantaalla kaupungin Myönteisen erityiskohtelun ohjelman lisäksi valmisteilla on uusi Lähiöohjelma. Tavoitteena on kehittää sosiaalisesti kestävää kaupunkia, jossa kaikilla asuinalueilla on tasavertaiset puitteet viihtyisyyteen ja hyvinvointiin.

Kuvassa poika ja jalkapallo | SATO

Eriytymisen ehkäisy alkaa kaupunkisuunnittelusta ja asuntopolitiikasta, johon on Suomessa sisäänrakennettu ajatus siitä, että samassa naapurustossa tulee olla ihmisiä erilaisista taustoista. Siksi SATOn kaltaiset isot vuokranantajat ovat olennaisessa roolissa: useita talotyyppejä ja sekä vuokra- että omistusasuntoja sisältävät asuinalueet eivät ole niin alttiita eriarvoistumiselle kuin vähemmän monimuotoiset naapurinsa.

”Kaupungeille on tärkeää saada asuinalueille eri kokoisia ja hintaisia koteja sekä tasaisesti vuokra-, omistus- ja asumisoikeusasuntoja. Suurena kiinteistösijoittajana ja vuokranantajana SATO on kaupunkien tukena segregaation ehkäisemisessä, kun alueita suunnitellaan ja kehitetään”, SATOn investoinneista vastaava liiketoimintajohtaja Antti Aarnio sanoo.

Erilaiset kodit ja erilaisista taustoista tulevat asukkaat ehkäisevät ongelmien kasaantumista ja ihmisryhmien vieraantumista toisistaan.

Hyvillä teoilla korjataan maineharhaa

Alueellisen eriarvoistumisen ehkäisy ei ole projekti, vaan kyse on pitkäjänteisestä, päivittäisestä työstä. Vantaalla yhteistyöhön osallistuu koko kaupunki ja eri toimialojen edustajat. Hakunila on yksi alue, jonka rakennetta, palvelutarjontaa ja yhteisön hyvinvointia myös SATO on mukana kehittämässä.

”Keinoja on monenlaisia. Hakunilassa on panostettu paitsi rakennusten peruskorjauksiin ja kotien uudistuksiin myös esimerkiksi liikenneyhteyksiin, valaistukseen ja yleiseen siisteyteen. Kaikilla näillä on suuri vaikutus alueen vetovoimaan”, Antti Aarnio sanoo.

Kuvassa tervetuloa-lappunen pihajuhliin | SATO
Yhteinen tekeminen ja naapureiden auttaminen on yleisempää heikompiosaisissa naapurustoissa.

Hakunilaan on avattu vastikään myös yhteisötalo osana Vantaan myönteisen erityiskohtelun ohjelmaa. Tomi Henriksson uskoo, että hyvät teot alkavat näkyä ja tuntua, kun moneen panostetaan yhtäaikaisesti.

”Sitten alueen mainekin alkaa vähitellen parantua”, hän sanoo.

Maine onkin vielä asia erikseen. Esimerkiksi Hakunilan kohdalla se on paljon huonompi kuin hakunilalaisten oma kokemus kotikulmistaan.

”Koettu huono-osaisuus vastaa harvoin eriarvoistumistilastoja. Yleisesti vantaalaiset ovat arvioineet asuinalueitaan hyvin positiivisesti asukasbarometreissamme. Jokaisella alueella on toki omat ongelma-alueensa, Hakunila ei poikkea tässäkään suhteessa muista lähiöistä”, Henriksson sanoo.

"Asukkaat määrittelevät itse, mikä heidän asuinalueellaan on hyvin tai huonosti, ja tämä on meille tärkeää tietoa."

”Lisäksi on todettu, että asuinalueilla, joilla on enemmän heikompiosaisia asukkaita, on enemmän yhteisöllisyyttä. Naapuria autetaan ja aikaa vietetään paljon yhdessä. Mutta kun keskiluokkaisesta kuplasta käsin arvostellaan lähiöiden ihmisten elämää, heidän yhteisöllisyyttään ei välttämättä pidetä oikeanlaisena. Kuitenkin kaikki yhteisöllisyys, rikollisuutta lukuun ottamatta, on arvokasta.”

Oma kotipaikka on paras

Lopulta jokainen arvioi omaa asuinaluettaan omasta talostaan käsin. Oma koti ja turvallisuudentunne ovat asumisessa tärkeimpiä seikkoja, alueesta riippumatta. Eriarvoistumista ehkäistäänkin myös talo- ja taloyhtiötasolla. Taloihin esimerkiksi suunnitellaan eri kokoisia asuntoja, jolloin tarjontaa on eri perhemuodoille ja eri tulotasoisille asukkaille. Arjessa eriytymistä voidaan ehkäistä yhteisöllisyyttä ja hyvää naapuruutta tukemalla. SATO on kehittänyt tätä varten paljon omia keinoja:

”Meillä on yhteistiloja, naapurikummitoimintaa, yhteisömanagereja, asumisneuvojia ja erilaisia tapahtumia. Kaikki nämä luovat asukkaille kuuluvuuden tunnetta omaan naapurustoon ja yhteiskuntaan”, Antti Aarnio sanoo.

Hyvän naapuruuden lisäksi on toinen arkinen asia, johon Tomi Henriksson toivoisi ihmisten kiinnittävän huomiota:

”On hyvin tärkeää, miten eri asuinalueista puhutaan. Lähtökohtaisesti siinä ei ole mitään väärää, että toisilla alueilla asuu enemmän vähävaraisia kuin toisilla. Puheissa haetaan monesti vastakkainasettelua aivan turhaan.”

"Erilaiset lähtökohdat eivät määrittele ihmisyyttä tai hyvää elämää."


---
Mitä segregaatio on?

Segregaatio eli alueellinen eriytyminen tarkoittaa kaupungin asuinalueiden väestörakenteen demografista, sosioekonomista tai etnistä eriytymistä. Alueet voivat erilaistua monella tapaa: joko hyväosaiset alueet kohottavat suhteellista asemaansa, huono-osaiset heikentyvät, tai nämä molemmat voivat tapahtua yhtä aikaa. Kasvaessaan eriarvoistuminen heijastuu muun muassa asukkaiden kokemaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen, palvelutarpeisiin ja -rakenteisiin sekä asuntojen hintoihin ja muuttovalintoihin.

---
Kysyimme asukkailtamme mielikuvia Kontulasta | SATO