Paikka mistä lähteä ja paikka mihin palata

Arki voi särkyä keneltä vain, ja arjen palikoiden mukana murtua alta työ, koti ja turvaverkot. Vailla vakinaista asuntoa ry, Kuntoutussäätiö ja SATO ovat aloittaneet yhteisen #kämppäjaduuni-hankkeen, joka auttaa tyhjän päälle pudonnutta sekä kodin että työn löytymisessä – ihmistä itseään kuunnellen.

#kämppäjaduuni-hanke vie toisten sohvilta omalle

”Eiväthän yksilölliset toiveet ja tarpeet katoa, vaikka elämäntilanne tai varallisuustilanne olisi heikompi. On tärkeää puhua myös haaveista ja unelmista.”

Alkujaan Tarmo oli kirvesmies. Vuosikymmenten mittaan hän ehti työskennellä keikkahommissa monessa rakennusyrityksessä, ja pisimpään kalusteasentajana alumiinifirmassa.

20 vuotta sitten hän muutti Keski-Suomesta Vantaalle. ”Silloinkin tulin alumiinihommiin, sukulaiselle, mikä ei ole paras mahdollinen vaihtoehto.”

Tarmo kuitenkin jäi etelään. Lopulta hän asui Vantaan Seutulassa, Katriinan sairaalan lähellä. ”Olin muijan kanssa kimpassa. Sitten kävi niin, että oltiin vähän eri mieltä asioista.”

Seutulaan ei eron jälkeen enää voinut jäädä, joten Tarmo muutti Helsinkiin Kannelmäkeen, jossa saattoi asua kaverinsa pojan luona. ”Sitten me tehtiin mulle kämppä semmoiseen liikehuoneistoon.”

Lopulta sekin kämppä meni alta, kun kaverin vuokrasopimus ei enää jatkunut, ja liikehuoneistosta piti luopua. Tarmo oli vähän vaille kuusikymppinen, ja koditon, virallisesti jo kuudetta vuotta.

Kodilla ja työllä on yhteys

Tarmo löysi tiensä Helsingin Malminkartanoon, punaisin ja ruskein tiilin verhoiltuun rakennukseen, jossa toimiva Kuntoutussäätiö on yleishyödyllinen yhteisö, kuntoutuksen asiantuntija ja kehittäjä. Säätiö tuottaa tutkimus- ja kehittämishankkeita ja kuntoutuspalveluita, jotka tukevat vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneen työ-, opiskelu- ja toimintakykyä, auttavat kiinni työn, kodin ja elämänhallinnan syrjään.

On havaittu, että näillä asioilla on yhteys: kun on koti, jonka vuokra pitää maksaa, on työn löytämiseen ja pitämiseen uudenlainen motiivi. Ja kun on koti ja työtä, loksahtavat takaisin paikoilleen pikkuhiljaa muutkin elämänhallinnan palaset.

Tarmo pääsi ensin asumaan väliaikaisiin majoitustiloihin. Osa-aikaista työtä löytyi Kuntoutussäätiön omalta verstaalta.

Kun Tarmo hakeutui Kuntoutussäätiölle, sen piirissä toimi myös KUTU-hanke, joka tutki pitkäaikaistyöttömien esteitä ja mahdollisuuksia työelämässä sekä tuki heidän työelämävalmiuksiaan. Lähtökohtaisesti ohjelman osallistujat eivät ole kodittomia, mutta mikäli pitkäaikaistyöttömyyteen yhdistyi kodittomuus, hankkeessa myös ohjattiin hakemaan asuntoa uuden #kämppäjaduuni-ohjelman kautta. Ohjelman asunnot ovat SATOn vuokrakoteja.

Tälle tielle pääsi Tarmokin. Kuntoutussäätiön ohjaajan kanssa täytettiin #kämppäjaduuni-hakemus, ja ”seuraavana päivänä varttia vaille yksitoista tuli puhelu, että sulle olisi asunto”.

Asunto oli yksiö Pohjois-Haagasta. Vuokra neuvoteltiin Tarmon tuloille sopivaksi – samoihin aikoihin muuttui osa-aikainen verstastyökin täysipäiväiseksi.

Tarmo pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa toukokuun viidentenätoista 2018.

Kuka vain meistä

Anna-Kaisa Liimatainen on yksi Kuntoutussäätiön KUTU-hankkeen pyörittäjistä, tutkija ja työn muotoilija. Hän kertoo, että hankkeen piiriin pääsevät pitkäaikaistyöttömät valittiin haastatteluin.

”Hanke on suunnattu heille, jotka ovat vahvasti motivoituneita palaamaan työelämään. #Kämppäjaduuni-pilottiin heistä ohjautui osa, koska työllistämis- ja asumisyhteistyössä huomattiin mahdollisuus”, Liimatainen sanoo. ”Me hanketyöntekijät olemme myös osin kokemusasiantuntijoita työttömyydestä. Lisäksi hankkeessamme on päässyt tapaamaan työelämäpsykologia.”

Tuki on aina yksilöllistä ja lähtee asiakkaan oman elämän tarpeista.

#kämppäjaduuni-hanke | Paikka mistä lähteä ja paikka mihin palata

On tärkeää paitsi kartoittaa tarpeita, myös kuulla työttömän ja kodittoman toiveita. Millaiseen työhön ja kotiin hän haluaisi?

”Nämä ovat korostuneet myös #kämppäjaduuni-hankkeessa. Kaikilla on toiveita asumisensa suhteen. Eiväthän yksilölliset toiveet ja tarpeet katoa, vaikka elämäntilanne tai varallisuustilanne olisi heikompi. On tärkeää puhua myös ihmisten haaveista ja unelmista”, Liimatainen toteaa.

”Kodin löytyminen on tosi tärkeää. Että on paikka mistä lähteä ja paikka mihin palata.”

Työttömyyden ja kodittomuuden kehä tuntuu olevan kasautuva ongelma erityisesti keski-ikäisille miehille.

”Ehkä miehet ovat vähän väliinputoajia sellaisessa tilanteessa, kun ihmissuhteessa tapahtuu asioita, ja joutuu mahdollisesti perheettömäksi, edistämään asioita yksin. Yhteiskunta ei välttämättä ole heti auttamassa tämän tyyppistä kohderyhmää”, Liimatainen kuvaa.

Silti olisi väärin piirtää yhtä kuvaa asunnottomuudesta.

”Ei ole mitään kaavaa”, Liimatainen muistuttaa. ”Ei ole tiettyä ihmisryhmää, joka on jatkuvasti työtön tai koditon. Se voi olla kuka vain meistä.”

Kuntoutussäätiöllä nähdään, miten asunnottomuus ja pitkäaikaistyöttömyys kasaavat muitakin ongelmia. Ongelmanratkaisukyky heikkenee.

”Usein siinä tilanteessa ei ole perhettä tai muuta tukiverostoa, jolta hakea apua. Ja voi olla, että jos yhteistyö viranomaisten kanssa ei ole ollut sujuvaa, on ajauduttu vielä syvemmälle.”

Liimatainen toivoo, ettei työttömyyttä tai asunnottomuutta pidettäisi ihmisen koko kuvana; se on vain olosuhde hänen elämässään juuri nyt.

”Ei näistä ihmisistä kukaan halua olla koditon tai työtön. Eivät he ole sitä valinneet, vaan siihen on ajauduttu. Siinä tilanteessa tärkein apu on elämän vakauttaminen.”

Liimatainen pitää arvokkaana, että työllistymistä tukevat toimijat, asunnottomien etujärjestöt ja tuettua vuokra-asumista tarjoavat tahot ovat nyt alkaneet toimia yhdessä.

Kodittomuus on rakenteellista

Kuntoutussäätiön lisäksi #kämppäjaduuni-hanketta pyörittävät Vailla vakinaista asuntoa ry ja vuokrakotien tarjoaja SATO.

Vailla vakinaista asuntoa on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama etujärjestö, joka paitsi pyrkii parantamaan matalan kynnyksen asuntotilannetta ja kitkemään asunnottomuutta ympäri Suomen, myös tekee pitkäjänteistä vaikuttamistyötä asunnottomien aseman ja palveluiden parantamiseksi.

Suurena voittona pidetään Suomen asunnottomuusohjelmia, joilla on päästy vanhan maailman asuntolaelämästä. Työtä riittää silti: Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola toteaa, että Suomessa on edelleen joka yö noin 7000 asunnotonta. Heistä noin 4500 oleskelee pääkaupunkiseudulla, 3500 Helsingissä.

”Tilanne on sekä parantunut että pahentunut. Kohtuuhintaisen asumisen puute on ollut ongelma pääkaupunkiseudulla 1950-luvulta asti. Silloin jo oli Hesarissa juttuja, että ’älkää tulko Helsinkiin, täällä ei ole asuntoja’”, Tiivola sanoo.

”Ihmisiä syytetään rakenteellisesta ongelmasta. Minä aina vastaan, kun kysytään, millainen ihminen on asunnoton ihminen: hän on ihminen, jolla ei ole asuntoa. Muuten ei mitenkään erilainen kuin sinä tai minä.”

Tiivolan mukaan suurin yhdistävä tekijä asunnottomien elämäntilanteissa ovat toimeentulon ongelmat.

”Muut jutut ovat marginaalisia. Päihteet ja muut ongelmat tulevat mukaan kuvioon, jos asunnottomuus pitkittyy.”

Yksilöllistä tukea

Vuokra-asuntojen tarjoaja SATO oli lahjoittanut joulukorttirahansa jo useampana vuonna Vailla vakinaista asuntoa ry:lle. Pari joulua sitten talossa heräsi kysymys: meillähän on asuntoja – emmekö voisi auttaa joulukorttirahoja konkreettisemminkin?

Yhdessä Vailla vakinaista asuntoa ry:n kanssa SATO löysi projektiin kumppaniksi Kuntoutussäätiön ja KUTU-hankkeen, ja niin oli #kämppäjaduuni kasassa. Malli vuonna 2018 alkaneelle toiminnalle on luotu itse.

”Tämä on yksi pieni pala kokonaisuudessa, mutta tietysti hieno kädenojennus”, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n Tiivola. ”Kaikki resurssi on tervetullutta näillä asuntomarkkinoilla.”

#kämppäjaduuni on lähtenyt liikkeelle pienestä – yksilöllisestä tuesta. Ensi vaiheessa asunto ja yhteistyökumppaneiden tuki on tarjottu kymmenkunnalle asiakkaalle.

”Toki tämä ei ole vielä isolle joukolle, mutta on ollut hienoa nähdä, että heti on ollut onnistumisia. On hienoa, että saadaan näin suunnitella ja kokeilla. Työ jatkuu, ja toivottavasti laajenee”, Tiivola sanoo.

Kodin lisäksi hankkeen asiakkaita on tuettu esimerkiksi huonekaluhankinnoilla. Työn etsinnässä hyödynnetään SATOn laajoja kumppaniverkostoja.

Tiivola on omassa työssään nähnyt, miten moninainen on asunnottomien Helsinki. Tarinoita on tuhansia, ja jokainen tarvitsisi elämäänsä yksilöllisen ratkaisun. Itse asiassa Tiivola on nähnyt tämän halki elämänsä. Jo lapsuutensa hän pyöri Suoja-Pirtti ry:n asunnottomien miesten hoitokodissa, jossa hänen isänsä työskenteli.

”Jo sieltä on iskostunut ihan ehdottomana sellainen ajatus, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Että asunnottomuus on vain se tilanne, jossa ihminen on.”

Oma koti on eri juttu

Tarmolle Pohjois-Haagan yksiö, siihen sopivaksi neuvoteltu vuokra ja Kuntoutussäätiöltä löytynyt työ ovat muodostaneet onnellisen kolmion, jolle elämän voi jälleen rakentaa.

”Totta kai koti merkitsee paljon. Tärkeempi se on kuin duuni”, Tarmo sanoo, jää miettimään ja korjaa: ”Tai no, sanotaan että ne ovat fifty-fifty.”

”Onhan se aivan eri juttu asua omassa kodissa kuin tuolla toisten luona.”

#kämppäjaduuni-hanke auttaa tyhjän päälle pudonnutta

Tarmo uskoo, että vastaaville tukiratkaisuille olisi pääkaupunkiseudun asunnottomien keskuudessa tarvetta paljonkin.

Hänelle on ollut kunnia-asia pitää kiinni sovitusta alusta alkaen.

”Mä menen heti ensimmäisenä aamulla aina koneelle maksamaan vuokran, kun palkka on lävähtänyt tilille. Niin mä teen aina.”