Yhteisöllisyys on pieniä tekoja – näin Raili ja Pia herättivät kotitalonsa asukastoiminnan eloon
Yhteisöllinen, lämmin ja välittävä tunnelma ei vaadi suuria tekoja. Tämän ovat osoittaneet todeksi naapurukset Raili ja Pia. Alle vuosi sitten Tampereen Hervantaan muuttaneet puuhanaiset ovat yhdessä pistäneet hihat heilumaan ja saaneet pienessä ajassa ihmeitä aikaan kotitalossaan.
”Mehän olemme Railin kanssa talon kaksi hiljaisinta naista, jotka eivät saa suutaan ikinä auki”, Pia Palmu, 56, nauraa.
Pienikin hetki naisten kuplivassa seurassa paljastaa asioiden todellisen laidan. Yhdessä Raili Piiparisen, 70, kanssa Pia on nimittäin loihtinut lyhyessä ajassa SATO-kotitaloonsa roppakaupalla yhteisöllisyyttä ja lämmintä tunnelmaa.
Vielä reilu vuosi sitten, ennen kuin toisilleen tuntemattomat puuhanaiset muuttivat Tampereen Tarjanteenkadulle, ei talossa ollut minkäänlaista asukastoimintaa. Sitten Raili saapui asukaskokoukseen ainoana osallistujana, otti rohkeasti puheenjohtajan tittelin ja laittoi hihat heilumaan.
Kahvitupa ystävän muistoksi
”Olen niin sosiaalinen ihminen, että haluan ihmisiä ympärilleni”, Raili sanoo.
Muutettuaan taloon Raili tutustui alakerrassaan asuvaan Sailaan ja yhdessä naiset alkoivat ideoida taloon yhteisenä olohuoneena toimivaa kahvitupaa. Elämässä kaikki ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan, ja Saila menehtyi ennen kuin unelma näki päivänvalon. Ystävänsä muistoa kunnioittaakseen Raili piti kuitenkin huolen, että kahvitupa varmasti toteutui.
”Tästä tuli täydellinen paikka kokoontua”, Raili toteaa istuessaan talonyhtiön kerhotalossa, josta on nyt loihdittu koko talon yhteinen kokoontumispaikka.
Vähänpä Raili tiesi, mitä kaikkea ihanaa kahvitupa toisi hänen elämäänsä, kuten vaikkapa nyt vieressä istuvan erottamattoman ystävän, Pian.
Leikkimielinen keljuilu ja syvä välittäminen ystävyyden perustana
Raili ja Pia tapasivat vuoden 2024 kevättalvesta – missäpäs muualla kuin kahvituvalla. Pia oli asunut talossa vasta kaksi viikkoa, mutta halusi jo päästä tutustumaan naapureihinsa.
”Olen sellainen ihminen, että haluan tuntea naapurini ja olla kanssakäymisissä sen sijaan että mökkiytyisin kotiini”, hän kertoo.
Kahvituvassa hän tapasi Railin sekä talon pitkäaikaisimman asukkaan Pertti Niemelän, 77.
”Näistä kahdesta ihmisestä huokui heti lämpö, välittäminen ja ystävyys, ja meistä tuli kaverit sillä sekunnilla. Nyt olemme vakituinen kolmen iloisen rosvon kopla”, Pia nauraa.
Kolmikko tapaa lähes päivittäin ja käy kahvituvalla turisemassa ja parantamassa maailmaa – ja toisinaan keljuilemassa toisilleen hyvässä hengessä.
Rupattelun ja vitsailun lisäksi ystävyksiä yhdistää myös syvä välittäminen.
”Kun olin kesällä kolme viikkoa keuhkokuumeessa, Raili viestitti minulle joka päivä ja kävi minulle kaupassa. En tiedä, miten olisin selvinnyt siitä ilman häntä”, Pia kertoo. ”Eikä tästä ole kauaakaan, kun meinasimme mennä Railin kanssa Pertin asuntoon karmit kaulassa, kun hän ei vastannut puhelimeensa pariin tuntiin.”
”Minä yllätyin, kun oveen hakataan, että onko talossa tulipalo”, nauraa Pertti.
Tulipalosta ei kuitenkaan ollut kyse – Raili ja Pia vain olivat huolestuneet ystävästään.
Kahvituvan ovet ovat auki kaikille
Mutta palataanpas takasin Tarjanteenkadun kahvitupaan. Saila ja Raili kaavailivat siitä olohuonemaista, ja sellainen siitä totta tosiaan tulikin. Parinkymmenen neliön tilaa pehmentävät kulmasohva, taulut ja matot.
”Tämä näyttää ihan miniasunnolta”, Pia iloitsee.
Puuhanaiset kertovat, että kahvituvan ovi on aina auki, ja aivan kaikki asukkaat ovat sinne tervetulleita.
”Monet luulevat, että tänne täytyy tuoda jotain tai että tämä maksaa”, Pia sanoo. ”Mutta ei tänne tarvitse tuoda kuin itsensä! SATO maksaa meille kahveet ja Raili hoitaa leipomisen.”
Tarjanteenkatu 3:ssa asustaa monikulttuurista väkeä, ja kahvituvassa päästäänkin nauttimaan eri kulttuureiden parhaista paloista. Suomalaisista herkuista suurimpaan suosioon ovat nousseet karjalanpiirakat ja riisipuuro. Raili ja Pia taas ovat ihastuneet erityisesti makedonialaisiin leivonnaisiin, joissa on sisällä juustoa, hilloa tai Nutellaa.
”Niitä voisin syödä niin paljon, että halkean. Taikina on ihan kuin pumpulia”, Pia hehkuttaa.
Kahvilan lisäksi yhteisöllisyydestä nauttiva tehokaksikko on ideoinut kotitalonsa asukkaille myös yhteisiä kynttilöiden ja pyykkietikan valmistusiltoja sekä järjestäneet pihalla grillausta ja jopa yhdet venetsialisetkin.
”Ideoita meillä kyllä piisaa!” Piia nauraa.
Koko talon mummu
Vasta tovin talossa asunut Raili on ottanut nopeasti paikkansa asukkaiden keskuudessa ja ansainnut lisänimet koko talon sydän sekä talon kaikkien lasten mummu.
”Kaikki lapset tässä talossa ovat Railin lapsia”, Pia hymyilee.
”Tällä viikolla hänelle tuli suru puseroon, kun jouduimme hyvästelemään 12 vuotta talossa asuneet tytöt. He muuttavat Yhdysvaltoihin, joten pidimme heille läksiäiset kahvituvassa.”
Juhliin oli kutsuttu kaikki tyttöjen läheiset ystävät, ja Raili leipoi vieraille appelsiinimuffinsseja – tyttöjen suurta herkkua.
”Halusimme, että heille jää kiva mieli”, Pia kertoo. ”Ja että he tietävät, että he olivat meille rakkaita. Ja ovat edelleen, vaikka muuttavatkin meren toiselle puolelle”, Pia sanoo haikeutta äänessään.
Välittäminen on vastavuoroista. Kun Raili tänä vuonna täytti 70 vuotta, merkkipäiviä juhlittiin tietenkin kahvituvalla. Paikalle saapui miltei 30 asukasta, ja monet toivat mukanaan oman kulttuurinsa perinneherkkuja.
”Enempää ihmisiä kahvihuoneelle ei olisi mahtunutkaan”, Pia nauraa.
Juhlissa laulu raikasi, kun srilankalaiset naapurit tarttuivat kitaraan ja kajauttivat Railille onnentoivotukset englanniksi.
”Srilankalaiset toivat myös lahjaksi kaurahiutaleita, maitoa ja juhlapöydän konvehteja, siellä kun on tapana viedä lahjaksi käyttötavaraa”, Raili kertoo. ”Minulla olikin kaurahiutaleet melkein loppu, että tarpeeseen tuli!”
Raili ja Pia ovat selvästi talonsa yhteisöllisyyden sydän ja sielu, mutta mistä oikein kumpuaa näiden hyväsydämisten puuhanaisten loputon into auttaa ja ilahduttaa ihmisiä ympärillään?
”Rakkauden ja lämmön levittäminen on ilmaista. Ja sitä on niin helppo jakaa”, Pia hymyilee.
Railin ja Pian vinkkien avulla herätät omankin kotitalosi asukastoiminnan eloon:
- Kaikki lähtee tervehtimisestä. ”Kun näet naapurin, tervehdi ja kysy mitä toiselle kuuluu. Olitte sitten lenkkisaunassa tai pyykkituvassa, aina voi vaihtaa muutaman sanan. Ihan pienestä se lähtee.”
- Kutsu rohkeasti ihmisiä mukaan. ”Jos joku kävelee kahvituvan ohitse, me huhuilemme aina, että tule kahville! Kesällä taas istuimme paljon pihalla, Raili oli keittänyt kahvia, ja kutsuimme kaikki ohikulkijat kanssamme istuskelemaan. Rohkeasti vaan!
- Kielitaidottomuus ei ole este. ”Ei ole väliä, puhuuko samaa kieltä vai ei. Aina voi koittaa jonkun sanan vaihtaa. Tärkeintä on, että osallistuu.”