Saman tien satolaiset

Toinen tuli taloon vuonna ysiysi, toinen yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin – molemmista tuli omien sanojensa mukaan ”saman tien satolaisia”. Voiko 85-vuotta täyttävän SATOn pitkän iän salaisuus piillä Tessan ja Luuban tarinassa?

SATOtalon Kotka-neukkaria Helsingin Käpylässä ei kukaan ole koskaan kehunut ääntä eristäväksi. Tänään syy on selvempi kuin aikoihin, kun istahdamme iloisen värisille tuoleille projektikoordinaattori Tessa Kaarion ja Office Manager Ljubov ”Luuba” Baptisten kanssa. Huoneen lasiseinä resonoi mukavasti naurun tahtiin ja muut konttorilla satoilevat saavat osansa käkätyksestä.

Mistä tämä kikatus on kotoisin?

”Espoosta alun perin”, hymisee Tessa. ”Nykyään asustelen rivitalossa Hyvinkäällä seinänaapurista löytyneen avomiehen ja 12-vuotiaan noutajatyyppisen Hippa-koiran kanssa”.

”Tallinnasta”, Luuba jatkaa, ”mutta siis Kirkkonummella varttunut ja nykyisin asun Espoossa miehen ja kahden vielä kotona viihtyvän tyttären kanssa. Kolmas on jo maailmalla.”

Luuban perheessä on niin ikään koira: yksivuotias sekarotuinen Kobie. ”On ollut aikamoinen vuosi, kun mulla ei ole ollut aiemmin koskaan lemmikkejä. Eikä tämä kaveri ole ensikertalaiselle se helpoin”, Luuba huokaa. ”Mutta tyttöjen kanssa ollaan juteltu juuri viime viikolla ja tarkennettu, että ehkä se nyt ei kuitenkaan ole ainoastaan se äiti, joka hoitaa lemmikitkin.”

Ei kentällä, mutta kartalla

Miksi Tessaa ja Luubaa nyt sitten haastatellaan? Suomen suurimpiin vuokranantajiin kuuluva SATO täyttää tänä vuonna 85 vuotta ja olemme nostaneet sisällöissämme esille useimmiten sellaisia satolaisia, jotka ovat tavalla tai toisella asukkaan kanssa tekemisissä tai joiden työnkuva on satunnaiselle lukijalle tuttu.

Tessan ja Luuban työ on kuitenkin toisenlaista. ”Ei olla kentällä”, sanoo Tessa. ”Eikä meidän työstä tiedä muut kuin satolaiset”, lisää Luuba. ”Eikä aina satolaisetkaan”, Tessaa naurattaa.

Projektikoordinaattorin tehtävät ovat moninaiset. ”Tällä hetkellä työllistävät dokumentinhallintaan ja arkistointiin liittyvät projektit”, Tessa kertoo. ”Vastikään siivottiin ja järjestettiin Turun toimipisteen arkisto ja siirrettiin Tampereen arkisto kokonaan tänne SATOtaloon. Sieltä tuli mukavat 950 mappia hyllytettäväksi ja luetteloitavaksi.”

Toinen iso kokonaisuus Tessan kainalossa on SATOn erilaisten kiinteistöliittymien hallinta. Ja sieltä löytyy yksi asia, joka voisi vaikuttaa asukkaisiinkin suoraan: ”Jos en hallinnoi hissiliittymiä huolella, niin sehän näkyy heti meidän taloissa”, Tessa toteaa.

”Ja sitten on vielä tietenkin paljon sellaista ison asuntosijoitusyhtiön toimintaan liittyvää byrokratiaa sekä erilaisten tietojen syöttämistä järjestelmiin, joissa minulla on rooli, ja jotka ei oikeastaan näy minnekään. Paitsi jos teen työni huonosti.”

Luubaa puolestaan työllistävät parhaillaan satolaisten työautojen vaihdot omasta omistuksesta leasing-sopimuksille. ”Lisäksi minulla on johdon assistenttihommia: varailen lentoja ja kokoustiloja ja pyrin etukäteen valmistautumaan erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, jotta meidän johtoryhmän työ sujuisi kitkattomasti”, Luuba kertoo.

Myös henkilöstötilaisuuksien järjestämisessä Luuballa on tärkeä osa. Tällä hetkellä työlistalla on syksyn SATOpäivä, joka kokoaa satolaiset saman katon alle synttäreitä juhlimaan.

”Ja teen tosi paljon sellaista hommaa, joka huomataan sitten vasta, jos sitä ei tee. Esimerkiksi tähän meidän SATOtaloon liittyvät siivous- ja vikailmoitusasiat.” Eli sen kuuluisan, mutta harvoin kiitetyn ”jonkun muun” hommaa.

”Siis mähän en muuten Tessa tiennyt puoliikaan noista sun hommista, mitkä nyt mainitsit”, Luuba tunnustaa. ”Mä luulen, että aika monella meistä on sellaisia arjen töitä, mistä kollegat ei tiedä”, Tessa vastaa.

Työssä oppineet

”Kun poissaoloja alko olemaan enemmän kuin läsnäoloja, lukion rehtori sanoi mulle, että ’Kyllä sä olet Tessa toivoton tapaus’”, Tessa tunnustaa nauraen. ”Mutta mä en koskaan vaan oo ollut lukijatyyppiä.”

Eikä ole tarvinnutkaan, lukion kauppikseen vaihtanut ja sieltä taloushallinnon merkonomiksi itsensä lukenut Tessa pohtii. ”Työ se paras opettaja oikeastaan onkin, vaikka kyllä minullekin on ollut hyötyä työn ohella tehdyistä irtonaisista, vaikkapa kiinteistösihteerin ja palkanlaskennan, tutkinnoista.”

”Talon sisällä erilaisissa projekteissakin oppii vaikka mitä!” huudahtaa Luuba väliin. ”Ihan vain työkavereita tarkkailemalla huomaa, että ai ton voi tehdä noinkin. Oli sitten kyse ihan vaikka vain siitä, miten monilla tavoin Teamsia käytetään.”

”Mähän oon parturi-kampaaja-alanvaihtaja, ja oon käynyt niin ikään merkonomikoulutuksen”, Luuba jatkaa. Yksityisyrittäjäpainotteisessa koulutuksessa oppi mm. laskemaan budjetteja: ”Mutta mulla ei ollut oikein mitään tietä, että mitä pitkin sitä alaa voisi 18 työvuoden jälkeen vaihtaa. Siksi kävin sihteeri-assistenttikoulutuksen just ennen kuin päädyin tänne SATOon.”

Kodin monet merkitykset

Haastateltavilla on merkonomiuden lisäksi muutakin yhteistä.

”Minä kävin läpi viisi eri koulua, kun muutimme Mankkaalta Suvelaan ja lopulta Klaukkalaan”, kertoo Tessa. ”Se oli lapselle aika rankkaa, kun kaverit ja opetussuunnitelmat vaihtuivat koko ajan.”

”Hei minäkin olen asunut Suvelassa!” huudahtaa Luuba ja kertoo, että päätyi Suomeen vanhempien työn perässä: ”Tulin suoraan ekalle luokalle Kirkkonummelle ja lapsuudenkaverit vieläkin muistelee, että ’Sä tulit kouluun ilman äitiä ja ilman kielitaitoa’”.

”Ja mä siis olin topakasti kotona kouluun lähtiessä sanonut, että minähän en mitään saattajaa tarvitse!”

Samanlaista periksiantamattomuutta on havaittavissa aikuisessa Luubassa. Ja Tessakin on kasvanut kestämään muutosta ja toisaalta toimimaan itsenäisesti ja tarttumaan haasteisiin avoimin mielin. Kodin merkityskin tuntuu olevan heille samansuuntainen.

”Mulle ei oo kauheesti väliä, että missä se mun koti on tai mikä se on, vaan että se on. Että kun mä olen siellä asunnossa, niin se on koti”, Tessa pohtii. ”Mulle se on turva, ja paikka myös ekstrovertille rauhoittua ja olla miettimättä mitään muuta.”

Luuba nyökyttelee: ”Mulla menee samalla lailla. Mä saan tulla kotiin ja heittää kengät pois ja rämähtää sohvalle. Eikä tarvii puhuu, jos ei tarvii.” Etenkin sosiaalinen työ kampaajana sai niin ikään ekstrovertiksi tunnustautuvan Luuban kaipaamaan hiljaisuutta.

Tessa vakavoituu yhtäkkiä: ”Siis kässäättekö, että mä huomasin vasta ihan vähän aikaa sitten, että kato helvata: mähän tykkään olla hiljaa!”

Satolaisuuden salaisuus

Miten nämä ihanat hetkittäin hiljaisuutta kaipaavat ekstrovertit ovat päätyneet SATOon?

Tessalla on takanaan jo 25 vuotta satolaisuutta: ”Vuonna ysiysi lähetin avoimen hakemuksen, kun määräaikainen kurssisihteerin paikka Pellervo-instituutissa oli katkolla.”

Kun Tessa oli ollut SATOssa puolisen vuotta, alkoi edellinen työnantaja kaivata häntä takaisin. ”Ajattelivat minua talouspäälliköksi”, hän toteaa yhä hämmästyneenä. Kohtuuttoman pitkä työmatka instituuttiin ja SATOssa viihtyminen saivat hänet kuitenkin neuvottelemaan pysyvästä paikasta jälkimmäisessä, ja niin siinä kävi, että Tessa jäi taloon.

”Eka työpäivä SATOssa oli yhteinen ulkoilupäivä Fiskarsissa”, Tessa muistelee. ”Se oli ihan mahtavaa. Heti pääsi tutustumaan kaikkien kanssa ja tuli se satolaisuus – se henki – saman tien minullekin.”

Luuba puolestaan tuli SATOon vuonna 2021 ensin harjoittelijaksi vuokravalvonnan puolelle ja siitä sitten hetkeksi tuuraamaan asiakaspalveluun, myyntiin ja aulapalveluun.

”Office Managerina oon ollut nyt kolmisen vuotta”, Luuba kertoo. ”Minullekin tuli heti alussa sellainen tervetullut olo, mut otettiin porukkaan just niin saman tien mukaan. Ja minähän menen juttelemaan ihmisille, vaikka ne ei haluaisikaan!”

”Toisaalta mut on jo epävirallisesti nimetty SATOn sosiaalitoimistoksi, kun jengin mielestä mulle on niin helppo tulla puhumaan.”

”Satolaisten auttavaisuus yllätti positiivisesti. Ajattelin, että miten en aiemmin tajunnut lähteä ’tavalliseen’ yritysmaailmaan”, Luuba nauraa yksityisyrittäjyyden haasteita muistellessaan. ”Ja HR-tiimi eli mun kotitiimi on ihan paras. Ne kannustaa mua aina eteenpäin!”

Tessa on ehtinyt vuosien aikana tehdä työtä niin monessa tiimissä, että luettelemisessa menisi pitkä tovi. ”Nyt on ollut erityisen kiva, kun arkiston myötä oon saanut tehdä töitä myös aluetoimistojen kanssa”, hän innostuu. Tessan tullessa taloon SATOlla oli yli 20 toimipistettä, nyt kolme: Helsinki, Turku ja Tampere.

”Ihmisten lisäksi se työnkuvan monipuolisuus on mulle ollut aina se herkkupala, että miksi olen pysynyt täällä”, Tessa lisää. ”Mä oon oppinut niin valtavasti ja saanut tehdä niin valtavasti erilaisia asioita. En oo päässyt urautumaan tai juuttunut rutiineihin.”

”Ja toisaalta, niin kuin Luuba sanoi, täällä saa aina apua. Ei ole koskaan niin painavaa hommaa, että ’mä en selvii tästä’, vaan aina on tuki lähellä.”

Mitä se satolaisuus oikein pohjimmiltaan on?

”Koteja suurella sydämellä, sehän se meidän syvin intohimo on”, Tessa sanoo. ”Muutoksesta toiseen kulkemista yhdessä toista tukien. Vahvaa luottamusta, iloa ja eteenpäin menemisen draivia. Näköalaa pitkälle tulevaisuuteen.”

”Yhteen hiileen puhaltamista todellakin, ja asioiden eteenpäin viemistä”, komppaa Luuba. ”Ja naurua!”

Tessa tunnustaa muistaneensa keväisen alumniaamun vieraslistaa koostaessaan lonkalta 137 SATOsta muualle lähtenyttä tai eläköitynyttä kollegaa, ja pinnisti työkaverin kanssa listan yli kahteensataan nimeen: ”Ja mä tunsin ne kaikki! Ja sillä lailla, että mä voisin melkein jokaisesta sanoa jotain hyvää henkilökohtaista. Siinä tuli se satolaisuus: Että mikä menneisyys, mikä historia, mikä ihmisrikkaus tällä talolla on”.

”Että kyllä joka ikinen satolainen jää vahvasti mieleen.”

On satolaisilla vapaa-aikaakin

Vielä löytyy yksi yhteinen asia: musiikki.

Kuntosalilla työpäivän pölyt karistava Luuba haluaisi tanssia enemmän: ”Tanssi on se juttu, mistä lähtee lentoon, etenkin karibialaisen dancehall reggae -musiikin tahtiin. Harmillisesti meidän läheltä ei oikein löydy sitä tarjoavia tanssikouluja, joten harrastan nyt sitten tanssin sijasta koiran kanssa ulkoilua”, Luuba nauraa hiukan hampaita kiristellen.

Mökkeilystä vapaa-ajallaan nauttiva Tessa on aikuisena aloittanut pianonsoiton uudelleen. Luuba yrittää heti tästä kuultuaan rekrytä Tessaa SATOpäivänä esiintyvään SATObändiin, mutta klassisen musiikin taitaja ei lämpene ajatukselle.

”Entä jos soittaisit Alicia Keysiä?” Luuba yrittää vielä. Tessa kallistaa päätään ja katsoo Luubaa silmät sirrillään. Molemmat räjähtävät nauramaan ja neukkarin lasiseinä helisee taas.

---
Tämän sisällön on kirjoittanut ihminen, joka on käyttänyt apunaan generatiivista tekoälyä.