Pihlajamäki - 60 vuotta elementtien armoilla
Helsingin Pihlajamäessä sijaitsevat Suomen vanhimmat tunnetut hiidenkirnut. Ne ovat ainakin 50 000, kenties jopa 100 000 vuotta vanhoja. Sitä vasten pohdiskeltuna nyt 60 vuotta täyttävä rakastettu funkkislähiö tuntuu teini-ikäiseltä, jos siltäkään. Bileet ovat silti paikallaan.
Kun pyytää muualla asuvaa kertomaan, minkälainen maisema tulee Helsinkiä ajatellessa ensimmäisenä mieleen, tämä todennäköisesti mainitsee suurkirkon tornin tai päärautatieaseman kivimiehet, kenties Linnanmäen siluetin, ruotsinlaivat ja Suomenlinnankin. Kun samaa kysyy parkkiintuneelta stadilaiselta, nousee huulille hymy: Kallion katujen fiilistelyn jälkeen ruvetaan urakalla fundeeraamaan legendaarisimpia lähiöitä.
Pihlajamäki on lähiöistä eittämättä Helsingin tunnetuimpia. Sen silmälle lempeä, väljästi ja funktionaalisesti rakennettu maisema nousuineen ja laskuineen, jäkälän peittämine graniittikallioineen ja korkealle kurottavine tornitaloineen on asemakaavalla suojeltu, eikä suotta: Pihlajamäkeä pidetään vedenjakajana suomalaisen rakennusteollisuuden ja kotien suunnittelun historiassa.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty
Pihlajamäki oli Suomen ensimmäisiä aluerakentamishankkeita ja erityisesti ensimmäinen, jossa sovellettiin isommassa kaavassa teollisia rakennusmenetelmiä ja täyselementtijärjestelmää. Alueen koillisosasta vastasi Helsingin Asuntokeskuskunta Haka ja lounaisosasta SATO. Asemakaavan suunnitteli arkkitehti Olli Kivinen ja rakentaminen aloitettiin pikkupakkasissa marraskuussa 1960. Tavoitteena oli saada vuoteen 1964 mennessä aikaiseksi yli kaksi tuhatta kotia.
Hakan talot tehtiin pääsääntöisesti paikallavalutekniikalla ja puolivalmiista elementeistä, mutta SATOn arkkitehtikilpailun Kypsää satoa -ehdotuksellaan voittaneen arkkitehti Lauri Silvennoisen kunnianhimoisena tavoitteena oli standardisoida koko rakentamisprosessi. Alueen ensimmäinen osa toteutettiin ns. suurmuottitekniikalla, mutta toisessa vaiheessa SATO käytti ensimmäisenä Suomessa täyselementtitekniikkaa, jota soveltaakseen Silvennoinen haki oppia Ruotsista.
Museoviraston mukaan SATOn alueellaan käyttämä täyselementtitekniikka ja arkkitehtuuri, sen mittakaava ja sommittelu sekä virtaviivaisuus ja tehokkuustavoittelu vaikuttivat vahvasti rakentamisen tulevaisuuteen. Eikä ihme, sillä arkkitehti Silvennoinen oli tunnettu innovatiivisena suunnittelijana, joka näki elementtirakentamisen taiteena.
SATOn investoinneista ja rakennuttamisesta vastaava liiketoimintajohtaja Arto Aalto kertoo, että elementtirakentaminen tuli jäädäkseen: ”Nykyisinkin suosimme elementtirakentamista, myös täyselementtirakentamista. Tänä päivänä elementit ovat huomattavan paljon muokattavissa eri muotoisiksi tarpeiden mukaisesti eli niitä voidaan tuottaa massatuotannon keinoin, mutta yksilöllisinä.”
Uudenlaisia pohjaratkaisuja
Hakan arkkitehdit Esko Korhonen ja Sulo Savolainen puolestaan suunnittelivat Pihlajamäkeen innovatiivisia ja aikaansa edellä olleita osin muuntojoustavia huoneistopohjia.
”Nykyäänkin erityisesti kotitalojen rungon suunnittelussa varaudutaan elinkaaren aikana tehtäviin muutoksiin”, SATOn Aalto innostuu. ”Voimme esimerkiksi mahdollistaa kahden vierekkäisen yksiön laajentamisen isommaksi asunnoksi myöhemmin peruskorjauksen yhteydessä joko kevyemmällä huoneistojen väliseinällä tai toteuttamalla betoninen välisenä niin, että siihen voidaan tehdä myöhemmin aukko.”
Huoneistojen keskipinta-ala Pihlajamäessä oli hieman yli 60 neliömetriä ja vajaa kolmannes kodeista oli vuokra-asuntoja. Naapuruston kodeille on tyypillistä toisto: Yhdessä lamellitalossa saattaa olla jopa 18 porrashuonetta ja samat pohjaratkaisut toistuvat sadoissa asunnoissa. Isot ikkunat ja pääsääntöisesti ilta-aurinkoon avautuvat parvekkeet sekä väljästi rakennetut pihapiirit tekevät Pihlajamäestä yhä suositun ja rakastetun, eikä pari vuotta sitten täydellisen peruskorjauksen läpikäyneisiin Graniittitie 8 ja 13:n tornitaloihin ollut vaikeaa löytää uusia asukkaita.
Näköalakaupunki, lähiö, koti
Nelisenkymmentä metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevaa Pihlajamäkeä mainostettiin aikanaan näköalakaupunkina. Vaikka pitkien lamellitalojen harjat pidettiin puunlatvoja matalammalla, isot ikkunat, maaston muoto ja tietenkin tornitalojen korkeus toivat maisemat osaksi asumista.
Erityisesti lapsiperheille alue oli ja on edelleen toiveiden täyttymys. Talojen välissä runsaasti tilaa, pihapiirit päättyvät umpikatuihin ja maastosta löytyy paljon tutkittavaa. Ensimmäisen maailmansodan ajan juoksuhaudat ja linnoitukset Aarnikanmäellä muistuttavat ajasta ennen itsenäisyyttä ja vuosituhannen alussa 1960-luvun henkeen kunnostettu Kiillepuisto ja metsämäisempi kaverinsa Vuolukivenpuisto tarjoavat happea ja mielenrauhaa. Jääkausikin on jykevästi läsnä: Aarnikanmäeltä löytyvät Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja, ja Vuolukivenpuistossa ikiaikaista rapautumistaan jatkavat jään mukana Viipurista asti kulkeutuneet siirtokivilohkareet.
Asukkailleen Pihlajamäki on rakas. Teimme keväällä 2022 pienen kyselyn alueen asukkaillemme ja vastauksissa korostui etenkin luonto ja sen monipuolisuus - lenkkimaastot, maisemat, syksyn väriloisto - mutta myös liikenneyhteydet, peruspalveluiden läheisyys, lähiön kodikkuus ja arkkitehtuuri. Maaston muodot aiheuttivat soraääniäkin, mutta onneksi ylämäki on aina myös alamäki.
”Pihlajamäen ehdottomasti paras puoli on jylhä arkkitehtuuri”, kertoo yksi asukkaista.
Klassikkolähiössä asumisen parhaita puolia on yhteisöllisyys. Pihlajamäessä pitää väen liikkeessä ja alueen asiat päättäjien mielissä perinteikäs Pihlajamäki-seura, joka sekin on jo liki kuusikymppinen. Seura on tuttu naapuruston asukkaille ja juhlavuoden tapahtumat kiinnostavat kyselymme mukaan lähes kaikkia.
Tutustu Pihlajamäen juhlavuoden tapahtumiin ›
Tulevaisuuden elementit
Lähiössä kuin lähiössä puheissa on usein ostari, niin myös Pihliksessä. Ostoskeskuksen alkuaikojen kuhina hiljeni lähialueille nousseiden isojen markettien myötä, ja Kaija ja Heikki Sirenin suunnitteleman vuonna 1963 valmistuneen osan suojelu on tuonut omat haasteensa muutostoiveisiin. Nyt ostoskeskuksen 1970-luvulla valmistunut osa on purettu ja tilalle on nousemassa nykyistä asemakaavaa kunnioittaen uusi, pienempi liikekeskus, jossa on tilaa päivittäistavarakaupalle ja ravintolalle.
”SATOssakin panostetaan tulevaisuuteen elementtien avulla”, liiketoimintajohtaja Aalto kertoo ja jatkaa: ”Nykyelementit ovat pitkäikäisempiä, niissä käytetyt materiaalit ovat kehittyneet ja elementtiratkaisut ovat monipuolisempia. Me SATOssa mitoitamme talon runkoelementit kestämään 100 vuotta. Se tarkoittaa paksumpia rakenteita, jotka suojaavat paremmin elementin sisällä olevia teräsosia korroosiolta. Vaativimmissa kohdissa käytämme ruostumatonta terästä. Niin ikään julkisivuissa käytämme rakenneratkaisuja, jotka kestävät aikaa paremmin kuin elementtirakentamisen alkuvuosina”.
”Vuosien varrella olemme kartuttaneet tietopankkia tehdyistä virheistä ja onnistuneista ratkaisuista”, Aalto toteaa ja päättää: ”Kotien rakentaminen on kuin elämä itse - jostain on aina aloitettava ja on omasta sinnikkyydestä ja oppimishalusta kiinni, kuinka vakuuttavia tuloksia loppujen lopuksi saavuttaa.”
”Toivotamme Pihlajamäelle ja sen asukkaille mahtavaa 60-vuotisjuhlaa ja upeita tulevia vuosikymmeniä!”
Lähteet:
SATOn arkisto ja 60-vuotishistoriikki
Arkkitehtuurimuseo | https://www.mfa.fi/kokoelmat/arkkitehdit/lauri-silvennoinen/
docomomo | https://docomomo.fi/kohteet/pihlajamaen-asuntoalue/
Museovirasto | http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1568
Pihlajamäki-seura | https://pihlajamaki.info/pihlajamaki-seura/
Helsinki Lähiö -projekti, Pihlajamäen arkkitehtuuripolku | https://www.hel.fi/hel2/kanslia/pihlajamaki_arkkitehtuuripolku/index.html
Helsinki, Vihreät sylit | https://vihreatsylit.fi/kiillepuisto-ja-vuolukivenpuisto/