Tarjotaksemme sinulle sujuvan vierailun sato.fi:ssä, käytämme sivustolla evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden tallentamisen selaimeesi. Voit poistaa evästeet selaimen asetuksista milloin tahansa. Lisätietoja evästeiden käytöstä ja sato.fi:n tietoturvasta löydät täältä »

SATOja jouluja

Julkaistu

18.12.2019

Kirjoittaja

Elina Sarén

Kuvat

Elina Sarén

SATOn taloissa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, joista jokaisella on oma tapansa viettää joulua ja vuodenvaihdetta. Pyysimme muutamia asukkaitamme kertomaan heidän juhlaperinteistään.
Nexhmije Osmani-Krasniqi, Nexa: ”Lempiherkkuni on kosovolainen kurpitsapiiras”

”Joulu on kotimaassani Kosovossa hyvin tärkeä juhla. Joulu alkaa siitä, kun tuomme kuusen sisään muutamaa viikkoa ennen joulua. Tänä jouluna kuusi on teipattu tv-tasoon kiinni, jotta reilun vuoden ikäiset kaksosemme Troi ja Rron eivät vetäisi sitä alas.

Joulukuusi on teipattu pöytään, jottei taapero saa sitä vetäistyä alas
”Punainen joulusukka on perinteinen joulukoriste Kosovossa, siihen on tapana laittaa lahjoja sisään”, Nexhmije Osmani-Krasniqi kertoo.”

Kun joulu alkaa lähestyä, puemme kotimme punaisen ja vihreän sävyihin verhoilla ja pöytäliinalla. Aion myös ostaa Troille ja Rronille punavihreät asut jouluksi.

Jouluaattona kokoonnumme ystävien ja perheen kanssa yhteen ja katamme pöydän täyteen ruokaa: pikkelöityjä vihanneksia, kurpitsapiirasta, pinaatti- ja purjopiirasta, kanaa ja itsetehtyä maissileipää, jonka kanssa nautimme esimerkiksi itse tehtyä jugurttia ja luumuhilloa.

Nexan jouluherkkua ovat pikkelöidyt vihannekset
Nexa pikkelöi joulupöydän vihannekset itse.

Valmistan myös kosovolaista perinnejälkiruokaa, eräänlaista vanukasta: pitkään keitettyjä vehnänjyviä sokerilla maustettuna. Käytännössä kaikki ruoka on itse tehtyä. Pöytä on katettuna koko illan puoleenyöhön asti, jolloin lähdemme kirkkoon.

Isoäidilläni oli tapana sanoa, että sillä aikaa enkelit käyvät maistamassa ruokia.

Oma lempiherkkuni jouluna on kurpitsapiiras, jossa on sekä suolaa että sokeria. Se tuoksuu taivaalliselta.

Ystävät tuovat ruokaa, makeisia ja pieniä lahjoja tullessaan. Olemme uskonnoltamme muslimeita, mutta ystäväpiiriimme kuuluu myös katolilaisia ja kristittyjä.

Uskonnolla ei ole väliä, vaan kaikki ovat samanarvoisia, ja vietämme mielellämme joulua yhdessä.

Joulupäivänä kokoonnumme yhteen nauttimaan kosovolaista kahvia, macchiatoa, joka on todella hyvää.”

Alina Kovaleva: ”Lapsemme saa lahjan myös uutenavuotena”

”Olen syntyperältäni inkerinsuomalainen, ja koska olemme kristittyjä, vietämme joulua jouluaattona eli 24.12. Moni venäläinen ortodoksisukulaiseni viettää joulua juliaanisen kalenterin mukaan tammikuun 7. päivä, jolloin toivotan heille hyvää joulua.

Alina ikkunan ääressä
Alina rakastaa joulukoristeita ja kynttilöitä.

Rakastan joulukoristeita. Meillä on jo muutamaa viikkoa ennen joulua joulukuusi ja kaikenlaisia jouluvaloja kotona. Ikkunassa on joulutähti ja ulko-ovessa kranssi.

Meillä on kaksi isoa laatikollista joulukoristeita, joista lisään jotain melkein joka päivä. Poltan myös paljon kynttilöitä joulun alla.

Vietämme joulua yleensä perheen kesken. Jouluaattona menen äitini ja tyttäreni kanssa päivällä joulukirkkoon ja illemmalla syömme yhdessä perheeni ja vanhempieni kanssa jouluaterian. Pöydällä on silloin uunikinkkua, sinappia, keitettyjä perunoita, juustoja, hilloa ja graavilohta.

Teen juhlapöytään perinteistä venäläistä olivje-salaattia, jossa on perunaa, herneitä, munaa, suolakurkkua ja lihaa majoneesikastikkeella. Olivje-salaattia on aina tarjolla venäläisessä juhlapöydässä.

Rosollia syömme myös, mutta se ei ole juhlaruokaa, vaan sitä voi olla pöydässä milloin vain.

Jouluaterian jälkeen avaamme lahjat ja pelaamme pelejä. Viime jouluna leikimme hauskaa musiikkileikkiä: laitoimme pieneen säkkiin kaikenlaisia hauskoja asusteita ja pieniä vaatteita. Seisoimme kehässä ja musiikin soidessa säkki kiersi kädestä käteen, kunnes musiikin tauotessa se, jonka käteen säkki jäi, joutui valitsemaan säkistä sokkona jotain päällepantavaa.

Musiikki jatkui ja tätä jatkettiin, kunnes säkki oli tyhjä. Lopussa saimme makeat naurut, kun jokaisella oli kaikenlaista hassua päällään: kolmet aurinkolasit tai viisi pipoa.

Kymmenvuotiaan tyttäreni Oliviian mielestä hauskinta joulussa on tietysti lahjojen avaaminen, piparien ja joulutähtien leipominen sekä joulukalenteri. Tänä vuonna hänellä on karkkikalenteri.

Uuttavuotta juhlimme myös. Silloin katamme pöytään taas olivje-salaattia ja muita herkkuja, erilaisia kuin jouluna. Esimerkiksi itsetehty lihahyytelö on suosittu ruoka Venäjällä. Katsomme yhdessä telkkaria ja käymme lapsen kanssa pulkkamäessä, jos on lunta. Illalla käymme katsomassa ilotulitusta.

Uuden vuoden kunniaksi tammikuun ensimmäisenä aamuna kuusen alla on lapselle vielä lahja tai pari. Venäjällä on tapana juhlia uutta vuotta isosti, mutta koska annamme lahjoja jo joulukuussa niin uutenavuotena sitten vain jotain pientä”

Kadi Ahmed: ”Toukokuun Id-juhla vastaa joulua”

”Minun kodissani joulu ei näy mitenkään, sillä se ei kuulu uskontooni. Olen islaminuskoinen ja lähtöisin Somaliasta. Joulu tuo tullessaan muutaman vapaapäivän töistä, jolloin tapaan ystäviäni ja leivon heidän kanssaan ehkä joulutorttuja ja juon glögiä, mutta siinä se.

Käyn tosin joulua viettävien kavereideni luona ja saan samalla maistella suomalaisia jouluruokia, joista monet ovat herkullisia. Lanttulaatikko on suosikkini.

Toisena päivänä käyn yleensä kavereiden kanssa jossain ravintolassa syömässä ja kolmantena vain hengailen kotona.

Minun uskonnossani joulua vastaava juhla on ramadanin, eli paastokuukauden, päättymistä juhlistava Id al-Fitr -juhla. Sitä juhlitaan ensi vuonna toukokuun loppupuolella. Id on kolmipäiväinen juhla, joista ensimmäisen päivän vietän perheeni kanssa. Jaamme lahjoja ja syömme herkkuja, kuten somalialaista riisiä ja suomalaisia sekä somalialaisia makeita leivonnaisia.”

Mitä kaikkea pitää jouluna muistaa? | SATO