Ihan tavallinen Kaisa SATOn viestinnästä
Kaisan ura kotien parissa alkoi vuosituhannen alussa SATO Asuntopalvelun tiskiltä ja on aikojen saatossa vienyt viestinnän senior-asiantuntijan rooliin. Vaikka tehtävät ja tittelit ovat vaihtuneet, asukkaat ovat pysyneet koko ajan mukana matkassa ja ennen kaikkea lähellä sydäntä.
Kun Kaisa Kuuranne istahti keväällä 2002 SATOn Kaivopihan konttorin palvelutiskin taakse vuokratyöntekijänä, hän tuskin arvasi, miten komea ura siitä päivästä alkaisi. Sana hyvästä tyypistä oli kiirinyt entiseltä esihenkilöltä eteenpäin SATOon, ja niinhän siinä kävi, että Kaisa lunasti odotukset ja hänet vakinaistettiin jo kesän jälkeen.
”Se oli toisenlaista aikaa. Internet oli vielä aika uusi juttu yrityksissä, ja meidän verkkosivuilla oli vain muutamia asuntoja, joita päivitettiin käsin. Asiakkaita palveltiin kasvokkain ja vuokra-asuntoja esiteltiin paperisista esitteistä. Klassista asiakaspalvelua siis!” Kaisa muistelee.
Kaisan tietotekniikkataidot ja valokuvaajan lahjat huomattiin pian, ja työnkuva laajeni sen myötä verkkosivujen ja visuaalisen sisällön pariin.
”Esimerkiksi kesällä 2004 kiersin kuvaamassa lähes kaikki meidän talot pääkaupunkiseudulla. Kun toimipiste siirtyi Elielinaukiolle, siirryin kokonaan back officeen muun muassa kirjoittelemaan asunnoille markkinointitekstejä nettiin”, Kaisa kertoo.
Vastuu kasvaa kokemuksen mukana
Kaisa aloitti viestintäassistenttina Käpylän SATOtalossa vuonna 2008 ja eteni tiedottajan ja viestinnän asiantuntijan tehtävien kautta nykyiseen rooliinsa.
”Nythän mulla on tää uusi hieno nimike, jonka sain viime syksynä: viestinnän senior-asiantuntija. Se ei varsinaisesti muuttanut mun työtehtäviä, mutta toi vähän lisää natsoja. Että muutkin hiffaa, että toi tietää ja osaa”, Kaisa pohtii.
Tällä hetkellä Kaisan työpöydällä on varsin monipuolinen kattaus viestinnän tehtäviä. Hän on mukana muun muassa SATOn brändin piristyksessä sekä tekoälyyn ja saavutettavuuteen liittyvissä projekteissa ja vastaa SATOn omista kanavista.
”Ja viimeiset nelisen vuotta olen ollut tuottamassa meidän asukasvalokuvauksia, ensin kumppanin ja sittemmin meidän oman valokuvaajan Sarah’n kanssa. Se on ollut superhauskaa!” hän hehkuttaa.
Kaisalla on hyppysissään myös SATOn sisällöntuotanto. Hän suunnittelee sisältöjä, briiffaa niiden tuottajia ja kirjoittaa toisinaan itsekin pitkiä Kotona-artikkeleita. Lisäksi hän suunnittelee somekanavien sisältöjä yhdessä kumppanin kanssa ja tukee asiakaspalvelua somemoderoinnissa.
”Halusin kovasti pitää kiinni siitä, että oon asiakkaiden kanssa jollain tavalla tekemisissä. Siksi mä moderoin tosi pitkään meidän somea ja olin vuosikausia se ’Kaisa SATOn viestinnästä’”, hän sanoo.
Asukkaat aina ajatuksissa
Asukkaat ovat yhä vahvasti läsnä Kaisan työssä, erityisesti sisällöntuotannossa ja asukaskuvauksissa. Hän haluaa tavoittaa nekin asukkaat, jotka eivät juuri ole yhteydessä vuokranantajaansa, vaan elävät tavallista arkeaan SATOkodeissa.
”Iso osa asukkaista ei ole meihin lainkaan yhteydessä, koska heillä on kaikki hyvin. Juuri ne ihmiset meidän täytyy pitää mielessä sisältöjä tehdessä: heidät, jotka eivät edes muista asuvansa SATOkodissa, kunnes uutiskirje pompsahtaa sähköpostiin ja siellä onkin joku juttu, joka kuulostaa omalta”, Kaisa tähdentää.
Asukaskuvauksissa Kaisa kohtaa asukkaita kasvokkain, usein heidän omassa kodissaan. Yhteyden rakentaminen alkaa jo ensimmäisestä viestistä.
”Mä oon edelleenkin se Kaisa SATOn viestinnästä, niin mä viestit aina allekirjoitan. Pyrin viestimään selkeästi ja henkilökohtaisesti, ja palastelen tärkeät asiat useampaan viestiin”, hän kertoo.
Itse kuvauksissa tunnelma on useimmiten hyvä, mutta jännitys voi joskus yllättää asukkaan.
”Silloin auttaa, kun ihan tavallinen Kaisa kertoo, ettei mitään ole pakko tehdä, vaan voidaan ottaa kuvia muista asukkaista, ja sä voit olla ihan vaan statistina.”
Kaisa uskoo, että onnistuneiden kohtaamisten avain onkin tasavertaisuus.
”Mä en pidä itseäni koskaan ylempänä enkä nosta muitakaan jalustalle heidän asemansa tai tekemistensä perusteella.”
Huumorikin on Kaisan mukaan tärkeä työkalu ihmisten kanssa työskennellessä.
”Kun saa toisen hymyilemään, fiilis on heti parempi ja hommat luistaa”, Kaisa toteaa ja jatkaa: ”Etenkin lasten huumorintaju on parasta – ja suurin piirtein samalla tasolla kuin omani – niin päästään nopeasti jutun ytimeen.”
Hyvä esihenkilö on kaiken A ja O
Se, että Kaisa on viihtynyt SATOssa yli kaksi vuosikymmentä, ei ole sattumaa.
”Kyllä mut on SATOssa pitänyt ihmiset. Mulla on ollut aina ihan mielettömän hyviä esihenkilöitä. Parhaat, mitä kellään voi olla”, Kaisa kehuu.
”Toivottavasti näin on jatkossakin, koska se on aika pitkälti kaiken A ja O. Hyvä tiimi on tosi jees, mutta jos esihenkilö ei hiffaa sua, jaksa sun omituisuuksia eikä ehkä löydä niitä asioita, joissa saatat olla jopa tietämättäsi hyvä, niin se on aikamoista puurtamista”.
”Erityiset kiitokset tässä kohtaa Aron Monicalle, Rantasen Jennille ja jo edesmenneelle Vesalan Tarjalle, joka oli ihan mahtava persoona erinomaisen esihenkilöyden lisäksi”, Kaisa muistelee ja lisää: ”Eikä tämä nykyinenkään pöljempi ole.”
Itse työstä tekee palkitsevaa ja merkityksellistä ennen kaikkea se, että näkee, mitä on konkreettisesti saanut aikaan.
”Tykkään, kun voin fanittaa omaa työnjälkeäni, että teinpä tuonkin! Ja suoraan saatu palaute tietysti ilahduttaa mua aina, kukapa ei siitä tykkäisi”, Kaisa naurahtaa.
SATO kehittyy mutta pysyy aitona
SATO on muuttunut Kaisan työvuosien varrella paljon. Hänen aloittaessaan talossa oli yli 400 työntekijää ja isännöinnistä sekä huollosta huolehdittiin itse. Sittemmin SATOn organisaatio keveni ja osaaminen keskittyi asiantuntijatyöhön. Nyt isännöinti on otettu takaisin palvelupäälliköiden myötä, ja taloon on palkattu talomestareita, jotka toimivat linkkinä huollon ja isännöinnin välimaastossa.
”Ollaan kuljettu pieni kaari. Meillä on nyt selkeämpi fokus, mutta samalla asiakaskunta on monipuolistunut ja satolaisetkin ovat ihanasti erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Se on tosi hyvä firman kannalta”, Kaisa toteaa.
Erityisen tärkeänä Kaisa pitää sitä, että SATO on osannut muuttua, kun on ollut tarve, mutta pysynyt aitona ja keskittynyt olennaiseen. Hän on iloinen siitä, että satolaisiakaan ei ole unohdettu missään vaiheessa.
Kaisa puhuu SATOn historiasta ylpeydellä ja hyvästä syystä: onhan hän saanut olla pitkään mukana kehittämässä yritystä ja etenkin sen äänensävyä.
”Voin rinta rottingilla sanoa, että olen osasyyllinen siihen, miksi SATO on sellainen kuin se nyt on, eikä vähiten äänensävyn osalta."
"Se tapa, jolla me puhutaan asiakkaille, on isosti meikämandoliinin ansiota. Tai syytä, näkökulmasta riippuen.”
Kaisa on jättänyt jälkensä SATOn historiaan muun muassa dokumentoimalla sitä valokuvin lähes koko uransa ajan. Hän pääsi hiljattain SATOn 85-vuotisjuhlavuoden kunniaksi nostalgiselle seikkailulle arkistoon.
”Olen saanut kaivella graafisen suunnittelijamme Reijan kanssa vanhoja valokuvia ja ihmetellä meidän vanhaa asiakaslehteä Kurkihirttä fyysisessä arkistossa. Digiarkistossa vastaan on tullut paljon itse ottamiani valokuvia”, Kaisa kertoo.
Kaisa uskoo, että SATOn tulevaisuus näyttää valoisalta. Keskittyminen kerrostalokoteihin suurissa kaupungeissa, elinkaaren hallinta ja vastuullinen rakentaminen sekä monipuolinen asiakaspalvelu ovat hänen mielestään oikeita valintoja.
”On sekä vastuullista että taloudellista, että meidän talojen rungot kestää ja että kodeista pidetään huolta, ei vain sykäyksittäin, vaan ihan koko ajan”, hän sanoo. ”Ja että asukkaiden on helppo ottaa meihin yhteyttä diginä ja tuttu talomestari tulee moikaten pihalla vastaan.”
Valokuvaaja ja kotihiiri
Vapaa-ajallaan Kaisa viihtyy kaikkein mieluiten kotona.
”Mä olen ihan kotihiiri! Tykkään viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, pelata Simsiä ja katsoa samoja lempisarjoja ja -leffoja yhä uudelleen, vähän niin kuin visuaalisena lohturuokana”, hän kertoo.
”Ja koska tykkään oppia uutta ja ottaa asioista selvää niin työssä kuin vapaalla, olen YouTuben suurkuluttaja.”
Luovuus on tärkeä osa Kaisan elämää vapaa-ajallakin: valokuvaus on pitkäaikainen ja rakas harrastus, ja toisinaan syntyy taidokkaita piirroksiakin.
Kodin tunnelmaa täydentävät kaksi viime kesänä Lohjan eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitua kollikissaa: vilkas ja piskuinen teini Snadi ja lempeä mutta hieman epäluuloinen varttuneempi Max.
”Mulla on sellainen tavoite, että vuonna 2027 ollaan Maxin kanssa niin hyvissä väleissä, että hän tulee jo ehkä oma-aloitteisesti syliin.”