
Paljasjaloin prinsessakakkua – Vuoden asukas ei ole ihan tavallinen mummu
Joulun alla meillä oli juhlat: Pääsimme kakkukahville SATOn vuoden asukkaan, Leena-Maija Aitamaan kauniiseen kotiin.
Tampereen Linnainmaalla, Kapellimestari-korttelin valoisassa kaksiossa kilahtaa ovikello. Oven takana odottavat Tuomas Laitinen ja Leena Laksola SATOsta ja heitä tervehtii paljasjaloin kukkamekossa Leena-Maija Aitamaa.
”Yksi lempiasioista kotonani ovat nämä nätit laminaattilattiat”, Leena-Maija hymyilee. Niillä kelpaa kuljeskella varpaat vapaina. ”Olen hyvin vahvasti esteetikko ja kauniit pinnat, esineet ja kalusteet ovat minulle tärkeitä.”
Leena-Maija muutti kotitaloonsa sen juuri valmistuttua kahdeksan vuotta sitten ja oli niin ajoissa liikenteessä, että sai valita jetsulleen itselleen sopivan ylimmän kerroksen vuokra-asunnon: ”Minulla on tässä tilava kylppäri, oma sauna, suuri lasitettu parveke ja näkymät vehreälle rauhalliselle omakotitaloalueelle.”
Mutta istahdetaan komeaksi katetun kaffepöydän ääreen ja jutellaan siitä tämän päivän tärkeimmästä asiasta: Miksi Leena-Maija on SATOn vuoden 2023 asukas?
Ihanuudesta palkitaan liian harvoin
”Leena-Maija on aivan ihana lämminhenkinen ihminen”, palvelupäällikkö Leena toteaa ja vieressä plakaatin kanssa odotteleva SATOn Tampereen aluejohtaja Tuomas nyökkää. ”Leena vastaa SATOssa Leena-Maijan kotitalon asioista ja tietää, mistä puhuu”, Tuomas vahvistaa.
”Kun tämän vuoden asukasta alettiin miettimään, Leena-Maijan nimi nousi heti esiin. Hän luo ympärilleen turvaa, iloa ja yhteisöllisyyttä – asioita, jotka ovat kultaakin kalliimpia kaupunkielämässä.”
Miten Leena-Maijan ihanuus näkyy naapurustossa ja SATOon asti? ”No hänhän on siis brändännyt kotikorttelinsa seniorileidien ystäväporukan eli Mummuköörin”, Leena kertoo. ”Mummuköörin nostaminen maailmankartalle on tuonut iloa ja valoa monen tamperelaisen päivään, ja valtakunnallisestikin.”
”No juu, eihän sitä voi muuta kuin ihastua niihin ihmisiin”, Leena-Maija hymyilee ja kantaa pöytään pirteän punaisen prinsessakakun. ”Punainen väri on itse asiassa iso osa tätä tarinaa”, hän jatkaa.
Mummujen rauhaa, lämpöä ja viisautta
Toipuakseen pitkään jatkuneesta keskivaikeasta masennuksesta keväällä 2022 Leena-Maija ryhtyi harrastamaan aamusaunomista ja sauvakävelyä: ”Pysähdyin juttelemaan milloin milläkin pihapenkillä istuvien mummujen kanssa aina lenkeiltä palatessani.”
”Sain kuulla, että mummuja oli toistakymmentä korttelin neljästä talosta, ja että he olivat kotitalojensa valmistuessa törmänneet toisiinsa yhteisellä sisäpihalla, alkaneet jutella, ja ystävystyneet. Pisimmät mummujen kontaktit olivat tuolloin jo kuusi vuotta kestäneitä”, Leena-Maija muistelee.
Toimittajataustalla valppaasti maailmaa havainnoiva eläkeläinen hoksasi nopeasti, että tässä olisi jutunjuurta laajemmalle yleisölle.
”Tykästyin näihin rouviin heti. He olivat puheliaita, iloisia, avoimia ja aina valmiita kuuntelemaan kuulumisiani. Lisäksi huomasin, että heissä oli valtavan elämänkokemuksen tuomaa rauhaa, lämpöä ja ymmärrystä.”
Ja koska melkein kaikilla kaveruksilla oli punaiset kevättakit, Leena-Maija brändäsi porukan päässään Mummukööriksi. ”Olen tehnyt töitä mainostoimistossa ja tietynlainen ilmiöiden tuotteistaminen käy minulta luonnostaan vielä työelämän ulkopuolellakin”, Leena-Maija nauraa.
Ja suuhun sopiva tuotenimi on otsikoita työkseen miettiville toimittajille mieluinen lahja – Mummuköörin nostivat esille niin Aamulehden Moro-liite kuin YLEn TV 1:kin!
”Itse olen tavallaan ikäänkuin ulkojäsen köörissä”, Leena-Maija huomauttaa. ”He viettävät tuntikausia pihalla yhdessä talvellakin, itse käyn enemmän vain moikkaamassa. Olen vähän kuin se mursu Itämeressä heidän seurassaan, koska minusta seuraavaksi nuorin on minua seitsemän vuotta vanhempi.”
Voimaa lapsista ja ystävyydestä
Kakku on hyvää ja kahvi maistuu. Leena-Maijan ihastellessa lahjaorkideaa meitä kiinnostaa kuulla, mistä hänen havaittu ihanuutensa oikein kumpuaa. Mikä on Leena-Maijan salaisuus?
”Noinkohan minulla salaisuutta onkaan”, Leena-Maija miettii. ”Saan todella paljon voimaa omilta lapsiltani, joiden yksinhuoltaja olin 17 vuotta. Lapsista vanhin täyttää pian 50 ja nuorin, 25-vuotias, on valmistumassa viestintäinsinööriksi Metropoliasta – mielenkiintoisesti siis samasta opinahjosta, jossa ensin mainittu esikoinen on jo yli 20 vuoden ajan opettanut 3D-animointia ja visualisointia.”
Leena-Maija järjestää joka torstai lettukestit niille perheenjäsenilleen, jotka kulloinkin mukaan ehtivät. Seitsemästä lapsesta osa asuu kauempana, mutta kaikki ovat taatusti koolla ainakin helmikuun alussa, kun Leena-Maija juhlistaa Näsinneulan ravintolassa 70-vuotista elämäänsä.
”Perheen lisäksi saan valtavasti virtaa ystäviltäni, joista kaksi läheisintä on ollut kanssani jo vuosikymmeniä ja kolmanteen tutustuin kaksi kesää sitten Stockan kahvilassa”, Leena-Maija jatkaa ja muistuttaa: ”Uusia ystäviä voi löytää missä iässä tahansa. Tärkeää on kohdata toinen mahdollisimman aidosti omana itsenään. Sama pätee vaikkapa uusiin naapureihin tutustumisessa: Aitous luo heti yhteyden!”
”Mummuköörissä on tapana, että kun piha-alueelle ajaa muuttoauto, lähdetään heti koko köörin voimin toivottamaan uusi tai uudet asukkaat tervetulleiksi. Jos sinun kotitalossasi ei vastaavaan naapurimeininkiä ole tai sinua ujostuttaa ottaa kontakti vieraaseen naapuriin, voit vaikka sanoa, että ’Hei, olen Leena, ja muutin juuri tuohon naapuriin, enkä tunne vielä ketään. Osaisitko sinä neuvoa, miten voisin tutustua talon muihin asukkaisiin?’”
Hartaasti harrastaen
Vieraat tekevät lähtöä herkuista ja hyvästä seurasta kiitellen. Miten vuoden asukas meinaa aikansa tästä eteenpäin kuluttaa?
”Ai että, minä meinaan jatkaa hyvien kirjojen lukemista, uutisista ajan tasalla pysymistä ja klassisesta musiikista ja Siionin virsistä nauttimista!” Luvassa on todennäköisesti myös matka Kyprokselle, jolla varsin sujuvasti ranskaa ja kreikkaa puhuva Leena-Maija viihtyy tasaisin väliajoin.
”Ja ne seitsenkymppiset eivät toivottavasti ole vuoden ainoa iso juhla”, Leena-Maija hymyää ja lisää: ”Mummuköörikin on hyvä juhlimaan. Lämpimissä muistoissa on esimerkiksi Elman tyttärien Helenan ja Tarjan järjestämät äitinsä 90-vuotisjuhlat tuossa pihakatoksen katveessa. Kuuntelimme Elman evakkomuistoja sekä Toni Wirtasen ja Jannika B:n esittämänä Evakon laulun.”
Ystävien ja läheisten ilahduttaminen ja muistaminen, voisiko se olla se Leena-Maijan salaisuus?
Vuoden asukas pohtii hetken ja toteaa: ”Antaminen on hyvin itsekästä, koska suurimman mielihyvän saa aina antaja itse.”