
SATOja naapurustoja
Moni tuntee SATOn yhtenä Suomen suurimmista vuokranantajista, mutta harva tietää, että sen juuret ulottuvat aina sodanjälkeisen Suomen rakennusbuumiin. SATO onkin monen Helsingin rakastetuimman asuinalueen takana. Tässä jutussa kurkistamme menneeseen: miten tutut naapurustot ovat vuosikymmenten varrella rakentuneet ja mitä mieltä nykyasukkaat ovat kotikulmistaan.
1940: SATO perustettiin vastauksena sodan jälkeiseen asuntopulaan
SATO sai alkunsa 1940-luvulla, kun sodanjälkeiseen Suomeen tarvittiin kipeästi koteja. Siirtoväkeä oli lähes puoli miljoonaa, ja erityisesti suurperheille ja vähävaraisille haluttiin tarjota asuntoja.
SATOn ensimmäisen toimitusjohtajan ja pääsuunnittelijan, tekniikan tohtori Ole Gripenbergin, kynästä syntyi käytännöllisiä asuntoja järkevin kustannuksin. Ensimmäisen rakennussuunnitelman hän piirsi Käpylään, jossa kuuden asuntotalon rakentaminen alkoi ripeästi. Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1941 yhteensä 170 SATOkotia olikin jo muuttovalmiina.
Yksi ensimmäisistä Käpylän SATOkodin hankkineista oli nuori upseeri, joka oli valmis muuttamaan omilleen: ”Asuin tuolloin äitini kanssa ja ajattelin, että on aika itsenäistyä, kun on jo aktiiviluutnanttikin. Ostin kaksion 42 ooo markalla.”
Kesäkuussa 1941 puhjennut jatkosota hidasti asunnontuotantoa, mutta tarve ei kadonnut minnekään. Päinvastoin: suuri syntyvyys ja raju muuttoliike pahensivat Helsingin asuntopulaa entisestään. Tilanne helpottui vasta vuonna 1946, kun viimeinenkin Neuvostoliitolle toimitettu sotakorvaus ylitti Vainikkalan raja-aseman.
Sen jälkeen tahti kiihtyi. Seuraavina vuosikymmeninä kaupunkikuvaan kohosi kokonaisia naapurustoja. Kotikulmia, jotka ovat tänäkin päivänä monelle helsinkiläiselle tuttuja ja rakkaita. Käpylän lisäksi Pohjois-Haaga ja Pihlajamäki ovat alueita, joiden kehityksessä SATO on ollut mukana asemakaavoituksesta alkaen. Jokainen näistä naapurustoista kuvastaa aikansa rakentamisen ihanteita.
Seuraavaksi suuntaamme aikamatkalle kurkistamaan, millaisia naapurustoja vuosikymmenet toivat tullessaan.

1954: Pohjois-Haaga oli SATOn ensimmäinen suurhanke
Vuonna 1954 SATO sai kunnianhimoisen tehtävän: 32 hehtaarin, eli noin 45 jalkapallokentän kokoisen, alueen rakentamisen Pohjois-Haagaan. Kyseessä oli ennennäkemätön hanke: ensimmäistä kertaa yksityinen yritys sai laatia asemakaavan ja vastata koko alueen kunnallistekniikasta. SATO rakensi alueelle myös 30 erilaista liike- ja palvelutilaa.
Pohjois-Haaga III:n vuokra-asunnot rakennettiin neljässä vaiheessa vuosina 1956–1960. Tuolloisten Arava-sääntöjen mukaisesti asunnot olivat kompakteja: niiden keskipinta-ala jäi alle 50 neliömetrin,eikä yksikään huoneisto ylittänyt 87 neliömetriä.
Yhteensä 1 400 asuntoa jakautui 3–4-kerroksisiin lamellitaloihin sekä 10–12-kerroksisiin tornitaloihin, jotka olivat valmistuessaan Helsingin korkeimpia.
Yhdessä tornitaloista asuu nyt Yelyzaveta Pervysheva. Näkymä olikin syy, miksi Yelyzaveta puolisoineen ihastui asuntoon. "Kun koti on korkealla, liikenteen ääni ei kantaudu lainkaan", hän kertoo.

"Tämä alue on täydellinen yhdistelmä luontoa ja kaupunkia. Metsä on ihan vieressä, mutta myös ostoskeskus Kaari ja liikuntakeskus, jossa on uimahalli ja jäähalli. Mies pelaa jääkiekkoa ja minä uin, joten on tärkeää, että nämä paikat löytyvät läheltä!”
Vaikka talo on vanha, sitä ei huomaa arjessa. "Asunto on siisti, lämmitys toimii loistavasti ja pesutuvat ovat hyvässä kunnossa. Vuokraan sisältyvä netti riittää työhöni mainiosti, vaikka käytän todella tehokasta tietokonetta ja raskaita järjestelmiä", kertoo IT-alalla työskentelevä Yelyzaveta.

1960: Pihlajamäki viitoitti elementtirakentamisen suuntaa
60-luvulla Suomi teollistui vauhdilla, ja Helsinkiin virtasi uusia asukkaita. Nopeasti kasvava väestö tarvitsi uusia lähiöitä. Niistä suurimpia oli Pihlajamäki, jonka koillisosasta vastasi Helsingin Asuntokeskuskunta Haka ja lounaisosasta SATO.
SATO julisti omasta osuudestaan kilpailun: tavoitteena oli löytää mahdollisimman edulliset talotyypit ja käytännölliset asuntoratkaisut. Kilpailun voitti arkkitehti Lauri Silvennoinen, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli hyödyntää teollisia rakennusmenetelmiä uraauurtavalla tavalla.
Pihlajamäen rakentamisessa sovellettiin Ruotsissa kehitettyä Skarne-järjestelmää, joka perustuu täyselementtitekniikkaan. Talot nousivat aiempaa nopeammin, myös talvella, ja torninosturit olivat tekniikan uusimpia voimasanoja.
Museoviraston mukaan Pihlajamäkeä pidetäänkin vedenjakajana suomalaisen rakennusteollisuuden ja kotien suunnittelun historiassa.
Väljästi rakennetut pihapiirit, 60-luvun ostari ja sen rinnalle sittemmin nousseet päivittäistavarakaupat pitävät alueen eläväisenä. Graniittitien tornitalot saivat pari vuotta sitten uuden elämän peruskorjauksen myötä, ja uudet asukkaat ovat ottaneet ne ilolla omakseen. Yksi heistä on Helsingin yliopiston Viikin kampuksella opiskeleva Ilona Havia.

Noin 4 700 asukkaan maaseutukunnasta Nousiaisista opintojen perässä muuttanut Ilona sopeutui kaupunkielämään nopeasti, vaikka elämisen tahti onkin nyt tiiviimpi.
”Ihmisiä on koko ajan joka paikassa ja joka kellonaikaan. Aiemmin kauppaan oli viisi kilometriä, nyt sinne kävelee kahdessa minuutissa. Myös julkinen liikenne tuli nopeasti osaksi arkea.”
Ilona kiittelee alueen vehreyttä: ”Täällä on tilaa hengittää. Luonto on lähellä ja fiilis on vähän kuin kotiseudulla."
1967: Vantaan Hakunila on suurin SATOn yksin rakennuttama kaupunginosa
Luonnon keskellä sijaitseva Hakunila on Vantaan itäpuolen suurin kaupunginosa. SATO aloitti alueen rakentamisen vuonna 1967 ja jatkoi sitä aina 2000-luvulle asti. Hakunilassa asuu nykyään yli 11 000 asukasta, joista noin 1 200 SATOn omistamissa vuokra-asunnoissa.
Lähipalvelut kehittyvät asukkaiden mukana, ja niihin kuljetaan edelleen SATOn rakentamien katujen, puistojen ja pihojen kautta. Hakunilassa luonto alkaa monella kotiovelta: lenkkipolulle tai metsään pääsee käytännössä omalta pihalta. Vantaan tavoitteena onkin kehittää Hakunilasta vehreää kansallispuistokaupunkiaportiksi Sipoonkorpeen.
1970-luvulla elettiin rakennuttamisen hulluja vuosia
Moni tuttu asuinalue sai alkunsa 70-luvulla. Vuosina 1973 ja 1974 Suomessa rakennettiin enemmän asuntoja kuin koskaan ennen. Tuon ajan rakennushankkeet loivat perustan puolelle nykyisistä kaupungeistamme. Hurja tahti näkyi myös SATOlla, jonka arkkitehtiosastolle palkattiin ensimmäinen päätoiminen pihasuunnittelija.
SATO oli mukana erityisesti Soukan ja Kivenlahden rakentamisessa. Molemmat kuuluivat aikansa merkittävimpiin asuntosäästökohteisiin Suomessa. Juuri Soukassa SATO otti käyttöön kysyntälähtöisen asuntosuunnittelun sekä asumis- ja asukastutkimukset, joiden avulla kartoitettiin erilaisia asumisen tarpeita ja pyrittiin vastaamaan niihin.

Soukan rakentaminen käynnistyi vuonna 1967, Kivenlahden jo vuotta aiemmin. Soukassa SATO oli mukana jo kaavoitusvaiheessa, ja lopputuloksena syntyi ilmeikäs korttelirakenne: korkeat tornitalot sijoitettiin kallioselänteille, matalammat rakennukset niiden lomaan. Luonto kulki mukana suunnittelupöydältä lähtien, ja ostoskeskuksen alueen tornitaloja pidetään yhä Soukan maamerkkeinä.
Nykyään Soukassa asuu noin 8 000 asukasta, ja iso osa heistä SATOn rakennuttamissa kodeissa. Suunnilleen saman verran ihmisiä asuu myös merellisessä Kivenlahdessa, joka on yksi Espoon kasvavia kaupunginosia.
Uusia alueita, tuttu tavoite
Juhlavuonna on hyvä katsoa ajassa taaksepäin – mutta myös eteenpäin. 85-vuotiaan SATOn työ kaupunkien kehittäjänä jatkuu edelleen. Tampereen Hervantajärvi ja Turun Skanssi ovat esimerkkejä uuden vuosituhannen aluerakennushankkeista, joiden taustalla on vuosien kaavakehitystyö. Uusimpana SATO suunnittelee tulevaisuuden naapurustoa Espoon Kauklahteen, Lasihytin vanhalle teollisuusalueelle.
Kaupunki ei koskaan valmistu, mutta yksi asia pysyy: halu rakentaa naapurustoja ja koteja, joissa arki toimii ja joissa ihmiset viihtyvät.
Hurmaannutko historiasta ja haluatko kurkistaa, löytyykö vanhoista kuvista juuri sinun kotitalosi? Seuraa Instagramissa suosittua historian havinaa -sarjaamme ›
Lähteet: Helsingin SATO Oy 1940–1980
Mauno Koskinen, Merkkituotteena suomalainen koti, SATO 1940–2000
Lue seuraavaksi

Oodi viihtymiselle: näin parvekkeiden rooli on muuttunut
#hetkessäAjan saatossa kotiemme näkymiä avartavien parvekkeiden muodot ja tehtävät ovat vaihdelleet kaiteesta kaiteeseen. Nykyään parveke on ennen kaikkea paikka, jossa viihdytään.

Seniorina Suomeen muuttanut Layla ihastui Vuosaareen
70-vuotiaana Suomeen Syyriasta muuttanut Layla löysi turvaa ja rauhaa vuokra-asunnosta Vuosaaresta. Nyt hänen elämänsä täyttyy saunomisesta, laulusta ja puutarhanhoidosta.

Lemmikki vuokra-asunnossa – SATOkotien monenmoiset eläinystävät
SATOn vuokra-asuntoihin ovat lemmikit tervetulleita. Kysyimme asukkailtamme, minkälaista on arki käärmeen, hämähäkin, kanarialinnun tai taistelukalan kanssa. Klikkaa ja lue!

Metsän pauloissa – suomalaiset kaipaavat arkeensa luontoa ja liikkumisen helppoutta
Luonnossa liikkuminen on ehta terveysteko, ja siksi suomalaiset haluavatkin asua luonnonhelmassa. Mutta miltä luontosuhde näyttää kaupungeissa? Lue Juliuksen mietteet.