Meidän Antti
Pohjoisen poika ja maailmanmatkaaja, SATOn toimitusjohtaja Antti Aarnio ei pidä meteliä itsestään, vaan antaa työn ja työkavereiden onnistumisten puhua puolestaan.
Disclaimer: Tässä artikkelissa ikivanha satolainen haastattelee toista ikivanhaa satolaista, mikä tekee jutusta väistämättä varsin subjektiivisen ja perin juurin SATOmaisen.
SATOtalon yhteistilassa Olkkarissa on käynnissä talomestareiden kokoontumisajot, kun kumppaniyritys esittelee toimintaansa. Viereisessä neukkarissa toimitusjohtaja Antti Aarnio istahtaa kaffekupposen kanssa hiukan vastentahtoisesti haastateltavaksi tähän artikkeliin.
Et halua nostaa itseäsi framille. Onko se vaatimattomuutta?
”En tiedä, onko se vaatimattomuutta sinänsä. Tavallaan ajattelen, että itseni asettamisesta etualalle ei ole hyötyä minulle, työkavereille tai SATOlle. Se on ehkä asia, jossa minulla on vielä oppimista.”
Tällaisena vuosia sivustaseuranneena sanoisin, että se on osa sun charmia. Annat oman työn ja duunikavereiden onnistumisten puhua puolestaan.
”Se on ehkä osa SATOn charmia, itse asiassa, että täällä annetaan ihmisten olla omia itsejään. Itsekin SATOsta pienen irtioton aikoinaan tehneenä, se voi olla syy, miksi moni täältä lähtenyt palaa sitten kuitenkin takaisin.”
”Olen kyllä tosi hyvä kannustamaan kollegoitani nostamaan itseään esiin”, Antti hymyilee.
Rovaniemeltä Ruuhka-Suomeen
Pellossa syntynyt ja Rovaniemellä varttunut Antti päätyi pääkaupunkiseudulle valmistuttuaan Rovaniemen teknillisestä koulusta maanmittausinsinööriksi.
”90-luvun puolivälissä lama oli vienyt pohjoisesta työt, joten jo ennen koulun päättymistä tiesin, että paras on vain jatkaa opiskelua. Hain Otaniemeen maanmittausosastolle ensimmäisen kerran lukematta, enkä, yllätys yllätys, päässyt sisään. Toisella yrittämällä otin pääsykoekirjat käteen ja opiskelupaikka aukesi.”
Rovaniemelle jäivät vanhemmat, isoveli ja perheen pienokainen pikkuveli.
Et kuitenkaan ajatellut muuttavasi koulujen päätyttyä ja laman hellitettyä takaisin pohjoiseen?
”Kun parhaat ystävät olivat, ja osa edelleen on, Helsingin seudulla, ei ollut tarvetta palata. Käyn Rovaniemellä pari kertaa vuodessa ja toisaalta vanhemmat ovat kovia matkustamaan ja tulevat usein täällä etelässä piipahtamaan.”
”Ja täällä etelässä tietenkin on oma perhe, johon kuuluu vaimo ja vaimon kaksi aikuista poikaa.”
Toimitusjohtajan opinpolku
Päädyit loppujen lopuksi lukemaan kiinteistötaloutta ja -oikeutta. Mikä merkitys koulutuksella on toimitusjohtajan ammatissa?
”Nuorenahan koulutus antaa sinulle sen pohjan, että ensimmäiset työnantajat näkevät sun pitkäjänteisyyden ja sinnikkyyden, että tuo on pystynyt koulun suorittamaan ihan kelvollisin arvosanoin.”
”Mutta totuuden nimissä kaiken, mitä kuvittelen nyt osaavani, olen oppinut töissä.”
”Kouluaikoina olin hetken porrassiivoojana – ammatti, jossa oppii paljon ihmisistä, asiakkaista. SATOon tulin suoraan Otaniemestä hallinnollisen isännöitsijän pestiin ja pääsin opettelemaan ison organisaation tapoja. Kun sitten tein lyhyehkön sivuloikan tanskalaisen Nrepin tuoreeseen kolmen hengen Suomen tiimiin, sain erinomaisen näkymän pienen yrityksen toimintaan. Jos halusit kahvia, se oli keitettävä itse. Ja toki se kahvinkeitinkin oli käytävä itse kaupasta hakemassa.”
Olet töiden ohessa käynyt mm. kiinteistöliiketoiminnan johtamiskoulutuksen PGP:n ja JOKO-johtamiskoulutuksen ja SATOssa olet tehnyt töitä sekä ARA- että vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen kanssa, rakennuttamisproggiksissa, manageerauksessa ja lopulta liiketoimintajohtajana asuntoliiketoiminnassa, investoinneissa ja rakennuttamisessa. Tähän litaniaan sopii mainiosti kysymys, jonka yksi satolaisten lapsista esitti sinulle Lapsi mukaan töihin -päivän tuoksinassa: ”Jos saisit tehdä mitä tahansa muuta SATOssa kuin toimitusjohtajan työtä, mikä se olisi?”
”Kyllä tuo meidän palvelupäällikön tehtävä on aika mielenkiintoinen. Siinä on sopivasti sitä elämänmakua siinä hommassa, mutta sitten siinä on se bisnespuolikin. Eli saa olla talojen ja asukkaiden ja asuntosijoittamisen kanssa tekemisissä.”
Sua viehättää toimarinakin yhä sellainen ”ihan tavallinen” työnteko, eikö totta. Voiko se olla osasyy siihen, miksi kenen tahansa satolaisen on niin helppo sua lähestyä, vaikka oletkin The Toimitusjohtaja?
”Se ei mun mielestä ehkä liity siihen positioon ollenkaan, vaan sittenkin enemmän juuri ihmistyyppiin. Enemmän siihen, että täällä SATOssa saa olla oma itsensä – myös toimitusjohtajana.”
Johtaminen on yhteistyötä
Kerro Antti, minkälaista toimitusjohtajan arjen työ oikein on?
”Se on ihan käytännön asioiden hoitamista, mutta ennen kaikkea kuuntelemista, sparrausta ja suunnan näyttämistä."
Entä ne haastavat tilanteet, joissa toimari on arvossa arvaamattomassa, mutta toisaalta juuri se, johon tiukatkin katseet kohdistuvat? Esimerkiksi meidän alalla viime vuosina valitettavan tutut muutosneuvottelut?
”Johtamiseen kuuluu väistämättä tilanteita, joissa mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä. Minulle vaikeiden päätösten tekeminen ei tarkoita tunteiden sulkemista pois, mutta selkeys on ehdottoman tärkeää. Ensin pitää hahmottaa, mitä ollaan tekemässä ja miksi.”
”Tärkeää on, että asioista puhutaan avoimesti, eikä päätöksiä toteuteta kasvottomasti tai mekaanisesti. Meidän arvot ohjaa siinä, miten asiat tehdään. Pitää pystyä keskustelemaan ja kertomaan taustat niin, että ihmiset ymmärtävät, miksi näin käy. Vaikka lopputulos ei muuttuisi, sillä on iso merkitys, että miten siihen päädytään."
Antti vakavoituu: "Se vaikein paikka on kuitenkin usein esihenkilöllä. Vaikka päätös tulisi ylempää, esihenkilö on se, jonka pitää viedä se eteenpäin ja olla siinä välissä. Siinä tehdään se iso duuni."
Arkikuvioista irti metsässä ja matkustelemalla
Antille vapaa-aika tarkoittaa ennen kaikkea irrottautumista arjesta – mieluiten kokonaan toisessa ympäristössä, fyysisesti ja henkisesti. Metsästysharrastus vie miehen luontoon ja lomilla kaukomaat asettavat asioita perspektiiviin.
"Yleensä sitten kun loma alkaa, niin mieluummin perheen kanssa maksimissaan päivä paikallaan ja sitten heti johonkin reissuun, että pääsee arkikuvioista irti."
Mikä matkakohde on jäänyt voimakkaimmin mieleen?
”Japani teki lähtemättömän vaikutuksen. Joka ikinen asia oli erilainen kuin täällä kotimaassa, eikä siellä selviä englannin kielellä. Mutta selviää silti, koska kaikki toimii. Se oli tosi hieno kokemus, varsinkin vanha Japani."
Sulla ei ole vapaa-ajassa suuria suunnitelmia tai suorittamista, vaan tilaa olla ja palautua, mieluiten vähän kauempana kaikesta? Taidat kuitenkin käydä myös kodikkaasti kuntosalilla?
”Siis minähän en harrasta kuntosalilla käyntiä, vaan harrastan vastusharjoittelua painoilla.”
Et jää kavereiden kanssa juoksumaton viereen jutustelemaan toimitusjohtajuudesta?
"Mä olen hyvin epäsosiaalinen kuntosalilla. Käyn pari kertaa viikossa. Se on vähän niin kuin terapiaa: pää tyhjenee."
85 vuotta kohtaamisia
Jutellaan lopuksi SATOsta. Me täytetään syyskuussa 85 vuotta. Se on aikas komia ikä, eikö totta? Ja sä olet ollut osa SATOa liki neljänneksen siitä ajasta. Sanohan muutama viisas sananen tästä.
”No onhan tässäkin ajassa jo paljon tapahtunut. Organisaatiorakenteet on muuttuneet, omistajat vaihtuneet, ja koko asuntosijoittaminen on kehittynyt nopeasti marginaalista kiinnostavaksi toimialaksi. Mutta jokin on pysynyt: Täällä SATOssa on aina ollut hyviä tyyppejä. Se on se juttu, joka on kantanut kaikista muutoksista huolimatta.”
Jos katsoo vielä kauemmas historiaan, yksi tärkeimmistä muutoksista lienee ollut 1990-luvun laman aikana tehty ratkaisu sijoittaa vuokra-asuntoihin?
"Juuri näin. SATOn laajeneminen rakennuttajasta asuntosijoittajaksi oli iso strateginen päätös. Jos silloin ei olisi uskallettu sijoittaa vuokrakoteihin ja esimerkiksi ostaa myymättömiä omistusasuntoja vuokra-asunnoiksi, ei SATOa ehkä olisi enää olemassa."
"Asuntosijoittaminen oli pitkään vähän niin kuin se kiinteistösijoittamisen 'B-luokka'. Nyt tilanne on muuttunut, kilpailu on kovaa ja pelaajia on paljon."
"Tänä päivänä tälle alalle hakeudutaan, ei päädytä."
Miltä meidän lähitulevaisuus näyttää?
”Me ollaan yrityksenä osoitettu, että pystymme muuttamaan ja kehittämään toimintaa ympäristön muutoksia vastaavasti”, Antti pohtii.
”Maan isoissa kaupungeissa on ollut asuntoja tarjolla merkittävästi kysyntää enemmän ja ollaan kilpailtu vuokralaisista – ja pärjätty siinä kilpailussa hyvin. Uusien vuokra-asuntojen rakentaminen on nyt kuitenkin lähes pysähtynyt ja toisaalta kaupungistuminen SATOn toimialueilla jatkuu. Näistä syistä johtuen näen lähitulevaisuuden meidän kannalta varsin myönteisenä.”
Entäpä missä me ollaan kymmenen vuoden kuluttua?
”Helppo kysymys!” innostuu Antti: ”SATO on kymmenen vuoden päästä se yhtiö Suomen vuokramarkkinoilla, ja laajemminkin, jota muut seuraavat ja joka toimii esimerkkinä, kun puhutaan asiakaskokemuksesta, vastuullisuudesta, brändistä tai vaikka toimintamallien ja palveluiden kehittämisestä, taloudellista menestystä unohtamatta. SATO on yhä haluttu työpaikka. Sellainen, jossa kaikilla on mahdollisuus kehittyä ja kehittää asumiseen liittyviä asioita.”
Vaikka maailma 85-vuotiaan ympärillä on muuttunut, Antti näkee SATOn säilyttäneen jotain olennaista.
"Täällä on ollut aina riittävästi erilaisuutta ja kuitenkin yhteinen suunta. Ihmiset tekevät tämän firman."